Aloita seimestä

Aloita seimestä

Kristillinen ja todellinen jumaluusoppi ei - niinkuin usein olen huomauttanut - esitä Jumalaa majesteettisuudessa, niinkuin Mooses ja muut opit, vaan Kristusta, neitsyestä syntynyttä, välittäjäämme ja ylimmäistä pappiamme. Silloin kun meidän taistellessamme lakia, syntiä ja kuolemaa vastaan, on oltava tekemisissä Jumalan kanssa, ei mikään ole sen vaarallisempaa kuin mietiskelevä harhailu pitkin taivasta ja itse Jumalan tarkasteleminen hänen käsittämättömässä voimassaan, viisaudessaan ja majesteettisuudessaan, kuinka hän on luonut maailman ja hallitsee. Jos sinä sillä tavalla käsität Jumalan ja haluat hänet sovittaa, erottamalla pois välittäjän, Kristuksen, ja tunkeutumalla hänen tilalleen tekoinesi, paastoamisinesi, munkinkaapuinesi ja paljaslakinesi, sinä vallan varmasti lankeat kuin Lucifer ja kauhistavassa epätoivossa menetät Jumalan ja kaiken. Samoin kuin näet Jumala olemukseltaan on mittaamaton, käsittämätön ja ääretön, samoin ihmisluonnon on mahdotonta kestää hänen edessään. Jos siis mielit olla turvallisena sekä omatuntosi ja autuuden asiassa vaarasta vapaana, niin torju tuo taipumus mietiskelyyn ja käsitä Jumala semmoisena, millaisena Raamattu meitä neuvoo häntä käsittämään, esimerkiksi 1. Korinttolaiskirjeen 1. luvussa (21. ja seuraavissa jakeissa).

Aloita siis siitä, mistä hän itse on aloittanut, nimittäin neitsyen kohdusta, seimestä, äidin rinnoilta. Onhan hän tuIlut tänne, on syntynyt, on seurustellut ihmisten kanssa, on kärsinyt, ristiinnaulittu ja kuollut, kaikin tavoin antautuakseen katseltavaksemme, kiinnittääkseen sydämemme silrnät itseensä ja näin estääkseen kohoutumisen taivaaseen sekä jumalallisen majesteettisuuden mietiskelemisen.
Ollessasi siis tekemisissä vanhurskautusopin kanssa ja tutkiessasi löytääksesi seIlaisen Jumalan, joka vanhurskauttaa eli ottaa vastaan syntisiä, nimittäin mistä ja millä tavalla häntä on etsittävä, ällös silloin tiedä kerrassaan mistään muusta Jumalasta kuin tästä ihmisestä Jeesuksesta Kristuksesta! (Galatalaiskirjeen 1: 3 sel. siv. 45).

Luterilainen 11-12/1987, Martti Luther


Tyhjä vasen