Paavali vietiin Jerusalemista Kesareaan maaherra Feeliksin eteen. Matkalle lähdettiin keskellä yötä, salaa. Yhtä miestä kuljettamaan oli pantu kaksisataa sotamiestä ja seitsemänkymmentä ratsumiestä sekä kaksisataa keihäsmiestä. Miksi näin suuri joukko? Eihän Paavali ollut vaarallinen eikä hänen pelätty karkaavan. Sotaväen päällikkö halusi olla varma Paavalin turvallisuudesta. Juutalaiset salaliittolaiset olivat vannoneet, etteivät syö eivätkä juo ennen kuin ovat tappaneet Paavalin. He eivät kuitenkaan saaneet matkasta mitään tietoa ja perille päästiin rauhallisesti.

Juudean roomalainen maaherra Feeliks oli nuoruudessaan ollut keisari Klaudiuksen äidin orja. Hän menestyi työssään hyvin, osti itsellensä vapauden ja yleni nopeasti korkea-arvoiseen virkaan. Feeliks oli julma hallitsija, joka käytti väkivaltaa mitään kaihtamatta. Naimisissa hän ehti olla kolmasti. Hänen kolmas aviopuolisonsa oli Juudean kuninkaan Herodes Agrippan tytär Drusilla. Drusilla oli juutalainen prinsessa, eikä hänen olisi ollut lupa mennä naimisiin pakanan kanssa. Mutta Drusilla oli paitsi kaunis ja nuori, tuskin vielä 16 vuotta vanha, myös hyvin kevytmielinen. Nuoruudestaan huolimatta Drusillakin oli ehtinyt olla naimissa aikaisemmin. Tällainen oli se maaherra, jonka luokse Paavali tuotiin.

Kun Paavali sotilaiden saattamana saapui Kesareaan, sotilaat veivät hänet heti maaherra Feeliksin eteen ja antoivat sotapäällikkö Klaudius Lysiaksen kirjeen Feeliksille. Feeliks luki sen. Luettuaan kirjeen Feeliks kysyi, mistä maakunnasta Paavali oli kotoisin. Kun hänelle kerrottiin Paavalin olevan Kilikiasta kotoisin, hän sanoi kuulustelevansa Paavalia vasta, kun hänen syyttäjänsä saapuisivat paikalle. Niin Paavali jäi vankeuteen.

Viiden päivän kuluttua syyttäjät saapuivat. Joukkoa johti ylimmäinen pappi Ananias. Hän oli ottanut avukseen asianajaja Tertulluksen sekä muutamia vanhimpia. Tertullus aloitti puheen imartelemalla monisanaisesti Feeliksiä. Tuskin juutalaiset olivat niin kiitollisia kuin Tertullus väitti. Mutta Paavalia hän nimitti ruttotaudiksi ja metelinnostajaksi ja nasaretilaisten lahkon päämieheksi. Samoin hän väitti Paavalin yrittäneen saastuttaa pyhäkön. Muutkin juutalaiset yhtyivät syytöksiin. Feeliks viittasi Paavalille, että hän vuorostaan saisi puhua. Paavali aloitti puheensa suoraan ilman imarteluja kertoen, miten hän oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan ja mitä sitten tapahtui. Jumala antoi hänelle sekä sanat että rohkeuden. Ja taas tässäkin paikassa Paavali puhui rohkeasti: ”mutta sen minä tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa ja pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin.”

Feeliksillä oli hyvin tarkka tieto tästä tiestä. Paavalia kuunneltuaan hän halusi lykätä asiaa ja sanoi: ”Kun päällikkö Lysias tulee tänne, tutkin minä teidän asiaanne.” Niin Paavali jätettiin vankeuteen. Feeliks antoi sadanpäämiehelle ohjeen, että Paavalia piti vartioida mutta vankeuden tulisi olla lievä niin, että Paavalin omaiset voisivat häntä palvella.

Jonkin ajan kuluttua Feeliks haetti Paavalin eteensä. Tällä kertaa hän oli vaimonsa Drusillan kanssa. Paavali puhui heille uskosta Jeesukseen. Jumalan Sana kosketti Feeliksiä. Mutta kun Paavali saarnasi vanhurskaudesta, itsensähillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta, pelästyi Feeliks ja sanoi: ”Mene tällä haavaa pois, mutta kun minulle sopii, kutsutan minä sinut taas.” Kuinka moni on Feeliksin kaltainen. Jumala kutsuu meitä lapsina ja nuorina. Jumala kutsuu meitä aikuisina ja vanhoina ja moni sanoo:  ”Joskus sitten, kun minulle sopii.” Feeliks paadutti sydämensä. Hän kutsui Paavalin usein eteensä toivoen, että Paavali antaisi hänelle rahaa vapautuakseen. Hänen ahneutensa voitti omantunnon äänen. Niin Paavali oli laittomassa vankeudessa kaksi vuotta, kunnes Feeliksin sijaan tuli toinen maaherra Porkius Festus.