Saulus Paulus

Välimeren koillisessa perukassa, nykyisen Turkin alueella on Tarsus-niminen kaupunki. Pohjoispuolella kohoavat Taurus-vuoret ja etelässä lainehtii Välimeri. Se on pieni ja huomaamaton nykyisin. Jeesuksen syntymän aikoihin se oli tärkeä kauppakeskus, Rooman valtakuntaan kuuluvan Kilikian maakunnan pääkaupunki. Raamattu käyttää siitä nimeä Tarsos. Vanhan ajan tärkein tie, Silkkitie, idästä Kreikkaan ja Roomaan asti kulki juuri Tarsuksen kautta. Kauppakaravaanit tulivat Intiasta tuoden silkkiä, pippuria ja teetä. Rooman legioonat valvoivat laajaa valtakuntaa. Tänne poikkesivat Välimeren purjehtijat. Lähimaaseudun lammas- ja vuohipaimenet tulivat myymään villansa. Kaupungissa olikin paljon villakutomoja, joissa valmistettiin peitteitä ja telttoja. Ne olivat välttämättömiä paitsi paimenille myös sotilaille ja karavaanikauppiaille. Telttojen tekijöistä oli tullut niin tärkeitä, että joillekin heistä oli myönnetty Rooman kansalaisoikeudet. Niin myös eräs juutalainen oli kohonnut tähän asemaan.

Tähän Benjaminin sukukuntaan kuuluvaan perheeseen syntyi poika, jolle annettiin nimeksi Saulus Paulus. Lapsi lie ollut heiveröinen, sillä Paulus tarkoittaa pientä. Mutta hänestä tuli Rooman kansalainen jo syntyessään. Hänellä oli ainakin yksi sisar. Lasten tuli ahkerasti oppia tärkeitä asioita. Piti oppia tekemään työtä ja tuntemaan isien usko. Sauluskin oppi teltantekijän ammatin. Lasten ei annettu vetelehtiä toreilla ja kauppakujilla, mutta he eivät voineet olla näkemättä kaupungin elämänmenoa, orjien julmaa kohtelua, epäjumalien palvelusta ja rikkaiden turmeltuneita huveja.

Jokainen juutalainen poikalapsi ympärileikattiin 8 päivän vanhana. Kotona opetettiin pienestä pitäen rukousta ja Raamatun lauseita. Varmaan myös laulettiin psalmeja. Kun poika täytti 6 vuotta, hän aloitti synagogakoulun. Ja 12-vuotiaana piti osallistua yhteisiin juhliin Jerusalemissa. Emme tiedä, kävikö Saulus niin nuorena Jerusalemissa, perhehän asui kaukana Kilikiassa. Tarsoksen kaduilla Saulus sai kuulla mitä moninaisimpia kieliä. Pääkieli oli kuitenkin kreikka. Kotona taas puhuttiin arameaa. Juutalaisten pyhä kieli oli hebrea. Ehkäpä sitä opetettiin jo synagogakoulussa.

Kun Saulus varttui nuorukaiseksi, hän pääsi Jerusalemiin opiskelemaan teologiaa. Hänen opettajansa oli rabbi Gamaliel. Niin tästä nuoresta miehestä tuli sivistynyt, kielitaitoinen ja lainoppinut. Hän tunsi oman arvonsa ja oikeutensa Rooman kansalaisena. Ne oikeudet olivat vain harvoilla. Sauluksesta tuli kiivas fariseus ja hän halusi taistella Jumalan lain puolesta. Hän tunsi myös kuuluvansa Jumalan valittuun kansaan ja odotti Messiasta, joka vapauttaisi Israelin. Mutta Messias oli jo tullut.

Ja kansanjoukot, jotka kulkivat hänen edellään ja jotka seurasivat, huusivat sanoen: "Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa! Ja kun hän tuli Jerusalemiin, joutui koko kaupunki liikkeelle ja sanoi: "Kuka tämä on?" Niin kansa sanoi: "Tämä on se profeetta, Jeesus, Galilean Nasaretista." Matt. 21: 9 - 11.