Liisa kuuli sivusta, kun äiti puhui puhelimessa. Kaikkea puhetta hän ei ymmärtänyt, mutta jotakin hän käsitti. Äiti puhui jostakin vakavasta sairaudesta, joka oli todettu hänen mummillaan. Äiti vaikutti huolestuneelta. Liisaakin rupesi asia pelottamaan. Hänen mieleensä nousi monta kysymystä: Joutuisiko mummi nyt kärsimään. Eihän mummi vaan kuolisi. Liisalle tuli oikein paha olo. Hän rakasti mummia.

Liisa meni huoneeseensa ja rukoili. Hän kertoi pahat aavistuksensa Jumalalle. Hän pyysi, että Jumala hoitaisi mummia. Liisa tiesi, että Jumala on luvannut kuulla rukoukset. Jumala on myös luonut ihmiset. Hän voisi kyllä auttaa mummia. Liisan olo helpotti jo paljon.

Liisa teki oikein. Jumalan sanassa sanotaan: "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi." Vaikka Jumala kuulee rukoukset ja vastaa niihin, ei Jumalan antama vastaus tule välttämättä heti, eikä vastaus ole juuri sellainen, jota me olemme pyytäneet. Se on paljon viisaampi. Jumala tietää kaiken, mitä tarvitsemme. Hän on kaikkivaltias. Me saamme turvallisesti jättää huolemme taivaallisen Isämme tietoon. Rukous on ihmeellinen etuoikeus ja lahja. Muista myös kiittää Jumalaa kaikesta, kun rukoilet.