Rooman valtakunnassa keisarit vaihtuivat tiheään tahtiin. Mutta kristittyjen vainot jatkuivat Neron jälkeenkin. Keisari Domitianuksen aikana vainot laajenivat myös Vähään Aasiaan. Niiden vuoksi apostoli Johanneskin joutui maanpakoon Patmos -saarelle, missä hän kirjoitti Ilmestyskirjan. Keisari Nervan aikana Johannes palasi Efesoon, missä hän erityisesti kehotti kristittyjä rakastamaan toisiaan. Apostoleista vain Johannes säästyi marttyyrikuolemalta.
Vaikka vainot jatkuivat kolmesataa vuotta, ne eivät voineet pysäyttää evankeliumin etenemistä. Ilosanoma Kristuksesta levisi Afrikkaan, Aasiaan ja Eurooppaan, koko siihen asti tunnettuun maailmaan. Apostoli Tuomaasta perimätieto kertoo, että hän lähti lähetystyöhön itään aina Intiaan asti. Tietoa ei ole voitu vahvistaa, mutta Intiassa on vieläkin ”tuomaskristittyjä”.
Apostolien teoista muistamme Filippuksen ja etiopialaisen hoviherran tapaamisen. Siitä tiedämme, että helluntain jälkeen kristinuskolla oli todistajia myös Egyptissä.
Rooman valtakunta oli vanhan maailman mahti, sen rajat ulottuivat pohjoisessa Britanniaan, etelässä Pohjois-Afrikkaan, lännessä Espanjaan ja idässä Syyriaan. Valtakunta tarvitsi hyvät kulkuyhteydet maan eri osiin. Kulkijoita oli paljon, oli sotilaita ja kauppiaita, virkamiehiä ja tavallistakin kansaa. Kuljettiin jalkaisin, hevosilla, aaseilla. Yhteydet ulottuivat myös maan rajojen ulkopuolelle. kamelikaravaanit kulkivat Silkkitietä Kiinaan asti. Merellä kuljettiin purjealuksilla.
Rooman valtakunnan aikana rakennettiin laaja tieverkko, joka helpotti matkalaisten kulkua valtakunnan alueella.
"Apostolin kyydillä" eli kävellen matkattiin pitkiä matkoja. On arvioitu, että Paavali käveli matkojensa aikana yli 2 500 km.
Kulkuyhteydet olivat auttaneet Paavalia lähetysmatkoilla, mutta niistä oli suuri apu myös muille lähetystyöntekijöille. Ja silloin ensimmäisinä vuosisatoina jokainen kristitty oli lähetystyöntekijä.
Vainojen aika Roomassa päättyi vuonna 313, kun silloiset hallitsijat Konstantinus ja Licinius antoivat kristityille uskonnonvapauden. Keisari Konstantinuksen aikana kristittyjen määrä kasvoi huomattavasti. Hän kääntyi kristinuskoon ja suosi kristittyjä, tosin hän otti kasteen vasta kuolinvuoteellaan. Kristinusko sai valtionuskonnon aseman vuonna 390 keisari Theodosiuksen aikana. Hän kielsi pakanalliset menot ja määräsi kristinuskon ainoaksi uskonnoksi, jota Rooman valtakunnassa sai harjoittaa. Historian kirjoituksessa vanha aika vaihtui keskiajaksi.
Vaikka hallitsijoiden toimeenpanemat vainot olivat loppuneet, ei seurakunnissa taistelu kuitenkaan loppunut. ”Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa”, näin sanoi Paavali. Nämä sanat osoittautuivat tosiksi jo apostolin eläessä, mutta vielä enemmän sen ajan jälkeen.
Harhaopettajat repivät kristikuntaa. Näistä esimerkkeinä mainittakoon jo varhain vaikuttaneet gnostilaisuus ja areiolaisuus. Gnostilaiset puhuivat tiedosta ja pitivät evankeliumia vain vertauskuvallisena. Areiolaiset eivät uskoneet kolminaisuusoppiin.
Kun kirkko oli saanut hyväksytyn aseman, alettiin järjestää kirkon hallintoa. Oppikiistoja ratkottiin kirkolliskokouksissa. Niinpä areiolaisuus tuomittiin Nikean ensimmäisessä kirkolliskokouksessa vuonna 325. Siinä kokouksessa totuus voitti. Mutta kirkkohistoriasta tiedämme, että niin ei ole käynyt aina. Monenlaiset harhat ovat saaneet levitä kristikuntaan ja monenlaisia kirkkoja on tällä tavoin syntynyt. Kirkko jakautui idän ja lännen kirkkoihin. Tuli paavius ja luostarilaitos. Ja vuosisatojen ajan evankeliumia pidettiin piilossa. Ihmistekoja vaadittiin pelastuksen hinnaksi ja paavi korotti itsensä Jumalan sijaiseksi maan päällä.
Jumala kärsi tätä ihmisten pimeyttä kauan. Hän vastasi ahdistuneitten sielujen huokauksiin lähettämällä Martti Lutherin. Luther oli pimeän katolisen kirkon munkki, joka kaikin voimin yritti täyttää Jumalan tahtoa. Mutta sitten apostoli Paavalin sanoista aukesi hänelle taivaan portti: ”Vanhurskas on elävä uskosta.” (Room. 1:17) Uskonpuhdistus käynnistyi 1500 luvulla ensin Saksassa, sitten Suomessakin. Niin kuin Rooman tiet auttoivat Paavalia lähetystyössä, niin Lutherin aikanakin oli uusi ”tie”, kirjapainotaito. Johan Gutenberg oli keksinyt tavan painaa kirjoja. Enää ei tarvinnut kopioida tekstejä käsin. 1400-luvun puolivälissä perustettiin ensimmäisen kirjapaino. Luther olikin tuottelias kirjailija. Muistat varmaan, että hän laati Katekismuksen, jonka avulla kansaa ja lapsiakin voitiin opettaa. Hänen tuotantonsa on laaja ja yhä saamme siitä ammentaa voimaa uskollemme. Ydin on evankeliumin sana. Luther käänsi myös Raamatun saksankielelle. Suomenkielinen koko Raamattu ilmestyi vuonna 1642. Mikael Agricola oli kääntänyt aikaisemmin jo Uuden Testamentin ja joitakin muita Raamatun osia. Evankeliumi levisi laajalle ja yhä leviää.
Surullista on, että se kirkas evankeliumi, jonka uskonpuhdistus meille antoi, on suuressa osassa protestanttista maailmaa uudelleen hämärtynyt. Mutta se on kuitenkin olemassa, meillä on kirjoitettu sana, luterilainen kirjallisuus ja vielä on evankeliumin saarna ja oikein toimitetut sakramentit. Nämä aarteet ovat jalokiviä ja kultaa kalliimpia. Meidän tehtävämme on viedä niitä eteenpäin. Sillä Jumalan lahja aina vain jakamalla lisääntyy.
Tänään voimme nähdä, että kristinusko on levinnyt kaikkeen maailmaan. Maailmanuskontojen levinneisyyttä tarkastellessa, huomaamme että kristinusko on valtauskonto Euroopassa, Venäjällä, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Kristittyjä on paljon myös Afrikassa ja Australiassa. Mutta monissa maissa pakanauskonnot ovat edelleen hallitsevia. Japanissa, Kiinassa ja Intiassa on hyvin vähän kristittyjä.
Kristikuntaa vaivaa kuitenkin suuri luopumus kaikkialla läntisessä maailmassa. Muodollisesti kuulutaan kristikuntaan, mutta syntielämä ja maailmallisuus vievät monia. Jumalankielteisyys ja kristinuskon totuuksien pilkkaaminen ovat näkyvästi esillä tiedotusvälineissä. Epäuskoa opetetaan jo kouluissa lapsille. Tämä älköön meitä masentako. Tehtävää tosin on paljon, mutta Herra itse avaa ovia lähetystyöhön. Yksi tällainen ovi on internet, se on uusi valtatie, joka vie kaikkeen maailmaan, sinnekin missä kristityt tänäkin päivänä ovat vainottuja.
Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. (Hebr. 13:8). Monet sanovat, että ajat muuttuvat ja kirkon täytyy seurata aikaansa. Mitä Jeesus sanoi: ”Tule ja seuraa minua.” Jokaisella ajalla on omat kiusauksensa. Tiedonvälitys tuo esiin asioita, joita kristitty ei voi pitää oikeina, koska Raamattu niistä varoittaa. Mutta meidän tulee muistaa Paavalin sanat, jotka hän kirjoitti roomalaisille: ”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.”
Jeesus on antanut meille lähetyskäskyn. Paavali ei pelännyt vainoja ja vaikeuksia, hän tahtoi täyttää tehtävänsä, vaikka maailma raivosi. Maailma on myös meitä vastaan. Paavali rohkaisee meitä Herran työhön: ”Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!”
"Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." (Matt. 28:19)
