Joulun aikana lähes kaikki suomalaiset ovat lomalla. Ahkeran työnteon jälkeen tuntuu mukavalta viettää vapaa-aikaa läheisten ihmisten ja muiden kuin arkipuuhien parissa. On tärkeää saada levätä. Jumalakin lepäsi seitsemäntenä päivänä, kun oli saanut luomistyönsä kuudessa päivässä valmiiksi.

Lepo ja jumalanpalvelus liittyvät yhteen. Jumala antoi Vanhassa testamentissa juutalaisille määräyksen: "Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, pyhä kokous." Meille on tutumpi kolmas käsky: "Muista pyhittää lepopäivä". Luther selittää tätä käskyä Kristinopissa: "Meidän tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa niin, ettemme halveksi saarnaa ja Jumalan sanaa, vaan pidämme sen pyhänä, mielellämme sitä kuulemme ja opimme." Tässä on opettelemista jokaisella. Ennen jumalanpalvelusta voi hiljentyä ja esimerkiksi rukoilla sanoilla, joita eräs pastori on usein käyttänyt: "Rakas taivaallinen Isä, anna minulle kuulevaiset korvat ja ymmärtäväinen sydän, jotta kuulisin oikein Sinun sanaasi."

Juutalaisilla viikon seitsemäs päivä oli lauantai, sapatinpäivä. Uuden testamentin aikana Jumala ei enää määrännyt lauantaita lepopäiväksi. Kristittyjen erityiseksi kokoontumispäiväksi onkin valittu pääsiäispäivän muistoksi sunnuntai. Jumalanpalveluksia voi toki olla muinakin päivinä. On tärkeää varata aikaa jumalanpalveluksissa käymiseen, evankeliumin ilosanoman kuulemiseen, rukoilemiseen ja itsenäiseen Raamatun lukemiseen.

Tiesitkö muuten, että lähes kaikki suomalaiset lomapäivät ovat kristillisen kirkon juhlapäiviä? Aina ei tule ajatelleeksi, että joulun ja pääsiäisen lisäksi myös uudenvuoden päivänä, loppiaisena, juhannuksena ja monena muuna vapaapäivänä vietetään kristillisen kirkon juhlapäivää. Voit tutustua kirkkovuoteen Kristinopin ja näiden nettisivujen lastenosaston kirjoitusten avulla.