Pekka oli koulun liikuntatunnilla. Jotenkin hän horjahti pallopelin tiimellyksessä ja kaatui. Kädessä tuntui viiltävä kipu. Pekka jäi voihkimaan siihen, eikä päässyt enää itse ylös.

 Opettaja tuli auttamaan. Käteen on sattunut pahasti. Pekka piti viedä lääkäriin. Kädestä otettiin röntgenkuva. Siinä oli luunmurtuma. Käteen pantiin kipsi. Tietysti se oli oikea käsi.

 Nyt Pekka ei voinut syödä kipsatulla kädellään. Kirjoittamisesta ei tullut mitään koulussa. Kotona hän ei voinut pelata edes tietokonepelejä vasemmalla kädellä. Hiiri ei osunut oikeaan paikkaan. Huomenna olisi liikuntatunnilla uimista. Siihenkään ei Pekka voisi osallistua kipseineen.

 Terveys on suuri Jumalan lahja. Usein emme sitä vaan muista silloin, kun olemme terveitä. Pekkakin oli voinut tehdä tähän asti kaikkea. Vasta nyt hän huomasi, miten ihana asia olisi, jos molemmat kädet olisivat terveet. Onneksi Pekan käsi paranisi muutamassa viikossa.

 Raamatussa kerrotaan kymmenestä miehestä, jotka sairastivat vakavaa pitaalitautia. Jeesus paransi heidät kaikki, mutta vain yksi palasi kiittämään Jeesusta. Muistatko sinä kiittää Jumalaa terveydestäsi?

"Tule, Pekka, äkkiä tänne keittiöön", huusi mummi. Pekka ryntäsi katsomaan, mitä asiaa mummilla oli. Mummin keittiön ikkunalaudalla oli pieni oravanpoika, pieni ja pörröinen. Mummi oli laittanut sinne pähkinöitä, joita se yritti siinä järsiä. Voi, miten ihana, huudahti Pekka. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt niin pientä oravaa eikä niin läheltä, ikkunan takaa. Pekka olisi halunnut silittää sitä. Mummi neuvoi, että se on luonnon eläin ja kovin arka. Se pelästyisi vain, jos Pekka sitä lähestyisi. Mutta voimme me sitä tässä katsella ja ihailla. Sen liikkeet olivat niin keveitä ja pehmoisia, kun se yritti ottaa pähkinää käpäliensä väliin. Pian se hypähti alas ikkunalaudalta ja kiipesi vikkelästi puuhun.

Jumala on luonut maailmaan eläimet ihmisille iloksi ja hyödyksi. Jotkut eläimet tekevät raskasta työtä puolestamme. Aasit kantavat vieläkin kuormia vaikeakulkuisiin paikkoihin. Lehmistä saamme maitoa ja kermaa, voitakin. Lampaiden villoista kehrätään lankaa, josta voidaan kutoa villatakkeja ja -sukkia. Oravia on hauska vain katsella ja seurata niiden touhuja. Ajattelepas, miten tyhjää olisi, jos vaikkapa vain linnut puuttuisivat maailmasta. Et voisi seurata, miten lintuemo ruokkii poikasiaan eivätkä varpuset kyttäisi pullanpaloja kesäisellä torilla. Kyllä Jumala on luonut meille ihmeellisen maailman. Osaathan arvostaa sitä.

Sortavala on paikkakunta, joka sijaitsee Venäjällä, vajaat 100 kilometriä linnuntietä Savonlinnasta Itään. Se kuului ennen Suomeen. Nyt siellä ihmiset elävät puutteessa. Moni avustusjärjestö toimittaa sinne kuitenkin apua.

Eräänä päivänä Sortavalaan saapui avustuslähetys Suomesta. Siinä oli vaatteita. Ne eivät olleet muodinmukaisia, uusia ja kauniita. Ne olivat käytettyjä, mutta puhtaita ja ehjiä. Mikä suuri ilo syntyikään, kun sairas vanhus sai ottaa siitä itselleen lämpimän talvitakin. Sitä hän pitäisi päällään talvella sisälläkin, kun hänen pienessä asunnossaan ei ollut kovilla pakkasilla tarpeeksi lämmintä.

Nuori äiti odotti ensimmäistä vauvaansa. Avustuslähetyksessä oli myös suomalaisia äitiyspakkauksia, joissa oli vauvalle kaikkea tarpeellista, vaatteita ja peittoja, lämmin makuupussikin.

Lähetyksessä oli kenkiäkin. Pieni Elena-tyttö tuli niin onnelliseksi, kun hän sai lämpimät kengät. Ne olivat kyllä vähän liian suuret, muttei se haitannut yhtään. Nyt hän voisi kulkea talvella kouluun, kun hänellä oli kengät, joissa jalat eivät palelisi pakkasellakaan.

Oletko sinä muistanut kiittää Jumalaa siitä, että sinulla on vaatteita niin kesällä kuin talvellakin. Jumala sanoo Sanassaan: "Mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo (Salomo oli erittäin rikas kuningas) kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljon ennemmin teitä, te vähäuskoiset?"

Leena ja Lotta ovat siskoksia. Kesällä he menivät niitylle tekemään kukkaseppeleitä päähänsä. Siellä kasvoi päivänkakkroita ja kissankelloja, puna-apiloitakin ja sellaisia kukkia, joita tytöt eivät tunteneet. Kerätään tästä äidille kukkakimppu ja yllätetään hänet, kun hän tulee töistä. Äiti ilahtuu varmasti, hänhän pitää niin paljon kukista. Kun äiti tuli työstä kotiin, hän huomasi heti kukkakimpun keittiön pöydällä. Mistä te olette löytäneet näin kauniita kukkia, ihmetteli äiti.

Oletko koskaan ajatellut, miten suuri ihme on kevään ensimmäinen valkovuokko. Joka vuosi vielä melkein jäisestä maasta nousee kaunis, hento, valkoinen kukkanen. Tai se, kun lehdet puhkeavat keväällä puihin. Niin puhtaan vihreät ja niitä puhkeaa miljoonittain. Eikö sinustakin siinä näy Luojan luomisvoima. Ihmeellinen luomus on omenakin. Ensin omenapuu kukkii valkoisena, sitten kukat lakastuvat ja niiden paikalle kypsyy ihanat herkulliset omenat. Mistähän niihin tulee vielä punainen värikin. Jumala tarjoilee meille ilmaiseksi mustikat ja puolukat metsissä - yltäkyllin - paljon enemmän kuin jaksamme kerätä ja syödä. Tiedätkö herkullisempaa kuin äidin tuoreista mustikoista paistama mustikkapiirakka.

Osaatko laulun:

Sinikello nurmikolla kasvoi päivänpaisteessa.
Kesätuuli leppeästi soitti pikku kelloa.



Mitä soitat sinikello, mitä kerrot kukkanen?
Mikä soittosi on aihe, kerrotko sä mulle sen?



Kerron Luojan hyvyydestä, joka kesän meille toi.
Mustan mullan syvyydestä valohon mun nousta soi.



Luoja antoi mulle puvun, kaunehista kauneimman.
Hän myös tietää päiväin luvun, antaa ruuan runsahan.



Sinikello soitollansa tahtoi mulle muistuttaa,
ettei Isä taivahassa koskaan voi mua unhottaa.



Hän se hoitaa lastaan pientä, antaa vaatteet, ravinnon.
Elon tiellä sylissänsä kantaa taivaan kotohon.






(Sanat: I.E.Ojala 1883 - 1940)