Raamatussa kerrotuista rakentajista tulee ensimmäisenä mieleen Nooa, joka rakensi valtavan arkin ennen vedenpaisumusta. Nooan rakentamisesta ei kuitenkaan kerrota tarkemmin, millaisia työkaluja hän käytti. Jumala antoi ohjeet Nooalle: ”Tee itsellesi arkki honkapuista, rakenna arkki täyteen kammioita, ja tervaa se sisältä ja ulkoa. Ja Nooa teki näin; aivan niin kuin Jumala hänen käski tehdä, niin hän teki.” 1 Moos. 6:14,21.
Raamatussa mainitaan sana tiili ensimmäisen kerran jo ensimmäisessä Mooseksen kirjassa, kun ihmiset (Nooan jälkeläiset) rakensivat Baabelin tornia: ”He sanoivat toisillensa: "Tulkaa, tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi." Tiiltä he käyttivät kivenä, ja maapihkaa he käyttivät laastina. He sanoivat: "Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni.” 1 Moos. 11:3-4. Ihminen on siis osannut tehdä tiiliä ja muurata niistä suuriakin rakennuksia jo heti vedenpaisumuksen jälkeen. Muistatko, ketkä Raamatussa tekivät myös tiiliä? Israelin kansalaiset joutuivat tekemään paljon tiiliä, kun he olivat Egyptissä orjuudessa.
Kun kuningas Salomo rakennutti Herran temppelin ja oman linnansa, niihin ei käytetty tiiliä, vaan suuria louhittuja kiviä. ”Kaikki nämä olivat rakennetut kallisarvoisista, mitan mukaan hakatuista ja sisältä ja ulkoa sahalla sahatuista kivistä, perustuksesta räystäisiin asti; samoin ulkopuolella suureen esipihaan saakka.” 1 Kun. 7:9.
Kun kuningas Daavid rakennutti itselleen palatsin, siihen tarvittiin setripuita ja puuseppiä (eli kirvesmiehiä). Profeetta Jesaja kertoo, miten puuseppä teki työtään: ”Puuseppä jännittää mittanuoran, kaavailee piirtimellä, vuolee kovertimilla, mittailee harpilla ja tekee miehen kuvan, inhimillisen kauneuden mukaan, huoneeseen asumaan. Hän hakkaa itselleen setripuita, hän ottaa rautatammen ja tammen ja kasvattaa ne itselleen vahvoiksi metsän puitten seassa, istuttaa lehtikuusen, ja sade kasvattaa sen suureksi.” Jes. 44:13-14.
Jumalan antamaa rakentamisen taitoa voidaan käyttää sekä hyvään, eli Jumalan tahdon mukaiseen toimintaan, että pahaan. Puusepät tekivät myös epäjumalat. ”Näin sanoo Herra: "Älkää totutelko itseänne pakanain menoon älkääkä kauhistuko taivaan merkkejä, sillä pakanat niitä kauhistuvat. Sillä kansat noudattavat turhia jumalia; sillä ne ovat puuta, joka hakataan metsästä, puusepän kätten tekemiä, työaseella tehtyjä. Ne koristetaan hopealla ja kullalla sekä kiinnitetään nauloilla ja vasaroilla, niin etteivät ne horju. Ne ovat kuin linnunpelätin kurkkumaalla, eivät ne voi puhua; kantamalla täytyy niitä kantaa, sillä eivät ne voi astua. Älkää pelätkö niitä, sillä eivät ne voi pahaa tehdä; mutta eivät ne myöskään voi tehdä hyvää.” Jer. 10:2-5.
Joosef, Jeesuksen kasvatti-isä, oli puuseppä. Ammattikouluja ei ollut, vaan pojat auttoivat isää tämän työssä ja oppivat itsekin saman ammatin. Näin isän ammatti siirtyi pojille. Jeesus toimi todennäköisesti isänsä ammatissa, puuseppänä, ennen julkista toimintaansa, jonka hän aloitti noin 30-vuotiaana. Niinpä ihmiset eivät ymmärtäneet sitä, että Jeesus oli Jumalan Poika. He pitivät häntä puuseppänä: ”Kun tuli sapatti, rupesi hän (Jeesus) opettamaan synagoogassa; ja häntä kuullessaan monet hämmästyivät ja sanoivat: "Mistä tällä on kaikki tämä, ja mikä on se viisaus, joka on hänelle annettu? Mitä ovat senkaltaiset voimalliset teot, jotka tapahtuvat hänen kättensä kautta? Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme?" He loukkaantuivat häneen. Niin Jeesus sanoi heille: "Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja sukulaistensa kesken ja kodissaan." Mark. 6:2-4.
”Hän (Jeesus) on se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman." Apt. 4:11-12. Tässä rakentajilla tarkoitetaan niitä, jotka yrittävät itse pelastaa itsensä omilla töillään (lain noudattamisella). Mutta pelastus on yksin uskosta ja yksin armosta ilman lain tekoja. Se on niin käsittämättömän suuri ja ihana lahja. Kunpa osaisimme siitä kiittää.