Lammas on eläin, jolla ei ole mitään keinoa, jolla se voisi puolustautua. Sillä ei ole sarvia, eikä torahampaita, eikä se osaa edes juosta kovin nopeasti. Se on helppo saalis petoeläimille. Niinpä lampaat tarvitsevat paimenen, joka suojelee ja puolustaa niitä. Paimen myös johdattaa lampaansa herkullisille niityille ja veden ääreen. Paimen kulkee lampaiden edellä ja lampaat seuraavat sitä - ei toisinpäin. Paimenen ammatti ei ollut arvostettu, mutta hyvän paimenen piti olla voimakas, epäitsekäs ja uskollinen.
Oli myös pahoja paimenia, sellaisia, jotka eivät todella rakastaneet lampaita. He tekivät työtä vain saadakseen palkkansa. Tällaiset paimenet pakenivat, kun huomasivat pedon lähestyvän. Silloin peto tuli ja raateli ja hajotti lauman.
Paimen on Raamatussa erityisen merkittävä tehtävä. Mooses paimentaessaan appensa, Jetron, lampaita sai nähdä palavan pensaan. Siitä pensaasta itse Jumala puhui hänelle. Daavid oli paimenessa ollessaan oppinut käyttämään linkoaan petoja vastaan. Sitten hän voitti Goljatin. Daavid myös kirjoitti ihanan psalmin paimenesta. Voit lukea sen Raamatusta Ps. 23.
Jumala oli valinnut juuri tavalliset paimenet ensimmäisiksi ihmisiksi, jotka saivat kuulla ilosanoman Jeesuksen syntymästä. He saivat vieläpä nähdä ihmeelliset enkelit taivaalla ylistävän Jumalaa.
Jeesus käytti vertausta kadonneesta lampaasta ja paimenesta, joka etsii kadonnutta, opettaessaan meille, miten suuri on Jumalan rakkaus meitä syntisiä, eksyviä kohtaan. Voit lukea sen Raamatusta: Luuk. 15:1-7.
Raamatussa nimitetään paimeniksi myös seurakunnan kaitsijoita, pastoreita. Heidän tehtävänsä on johdattaa seurakunta vihreille niityille ja elämän veden ääreen eli johdattaa seurakunta kuulemaan Jeesuksen ääntä, kuulemaan Hänen Sanaansa.
Jeesus itse on meidän hyvä paimenemme: ”Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä. Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.” Joh. 10:14-16.
Oli myös pahoja paimenia, sellaisia, jotka eivät todella rakastaneet lampaita. He tekivät työtä vain saadakseen palkkansa. Tällaiset paimenet pakenivat, kun huomasivat pedon lähestyvän. Silloin peto tuli ja raateli ja hajotti lauman.
Paimen on Raamatussa erityisen merkittävä tehtävä. Mooses paimentaessaan appensa, Jetron, lampaita sai nähdä palavan pensaan. Siitä pensaasta itse Jumala puhui hänelle. Daavid oli paimenessa ollessaan oppinut käyttämään linkoaan petoja vastaan. Sitten hän voitti Goljatin. Daavid myös kirjoitti ihanan psalmin paimenesta. Voit lukea sen Raamatusta Ps. 23.
Jumala oli valinnut juuri tavalliset paimenet ensimmäisiksi ihmisiksi, jotka saivat kuulla ilosanoman Jeesuksen syntymästä. He saivat vieläpä nähdä ihmeelliset enkelit taivaalla ylistävän Jumalaa.
Jeesus käytti vertausta kadonneesta lampaasta ja paimenesta, joka etsii kadonnutta, opettaessaan meille, miten suuri on Jumalan rakkaus meitä syntisiä, eksyviä kohtaan. Voit lukea sen Raamatusta: Luuk. 15:1-7.
Raamatussa nimitetään paimeniksi myös seurakunnan kaitsijoita, pastoreita. Heidän tehtävänsä on johdattaa seurakunta vihreille niityille ja elämän veden ääreen eli johdattaa seurakunta kuulemaan Jeesuksen ääntä, kuulemaan Hänen Sanaansa.
Jeesus itse on meidän hyvä paimenemme: ”Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä. Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.” Joh. 10:14-16.