Rakkaat veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa!
Tämän päivän saarnana on Jeesuksen kenttäsaarna Luukkaan evankeliumin kuudennesta luvusta.
Olkaa armahtavaisia, samoin kuin teidän Isänne on armahtavainen. Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla mittaatte, sillä mitataan teille takaisin.” Hän sanoi heille myös vertauksen: "Voiko sokea taluttaa sokeaa? Eivätkö molemmat kaadu kuoppaan? Opetuslapsi ei ole opettajaansa parempi. Täysin oppineena jokainen on oleva kuin hänen opettajansa. Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa parrua omassa silmässäsi? Kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Veljeni, salli, niin otan pois rikan, joka on silmässäsi', sinä, joka et näe parrua omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, poista ensin parru omasta silmästäsi, sitten näet ottaa pois rikan, joka on veljesi silmässä. (Luuk 6:36-42)
Vähän ennen tämän saarnan pitämistä Jeesus oli kutsunut kaksitoista opetuslastaan apostoleikseen – Hän teki sen vietettyään yön rukoillen. Ja sitten, kuten luemme – "Hän astui alas heidän kanssaan ja seisahtui tasaiselle paikalle" ja tapasi suuren kansanjoukon. "He olivat saapuneet kuulemaan häntä ja hänen parannettavikseen taudeistaan"
Sitten Hän nosti silmänsä opetuslastensa puoleen ja piti tämän niin sanotun kenttäsaarnan. (Vuorisaarnan Jeesus piti vuorella, nyt oltiin tasaisella paikalla. Kääntäjän huomautus) Tämä saarna oli osoitettu opetuslapsille ja apostoleille. Se on katekismussaarna kahdesta tiestä – elämän tiestä ja kuoleman tiestä. Tämänpäiväisen saarnamme sanat ovat Jeesuksen puheen huipentuma.
Ja vielä yksi asia, joka meidän tulisi pitää mielessä kuunnellessamme nyt: muistakaamme, että tämä saarna on kirkkovuodessamme jatkoa saarnalle rakastavasta isästä, joka on antanut anteeksi kaikki nuoremman poikansa rikkomukset antaen hänelle lahjaksi kaiken. Nuorempi poika otettiin takaisin isänsä kotiin. Ja nyt, kun hän on saanut anteeksi kaikki tahalliset ja tahattomat syntinsä, nyt hänelle, niin kuin kaikille meillekin, jotka olemme samankaltaisessa tilanteessa ja jotka olemme juuri kuulleet anteeksiannon sanat kaikista synneistämme, Kristus sanoo: Olkaa armahtavaisia toisillenne. Antakaa anteeksi, niin teille annetaan anteeksi. Antakaa, niin teille annetaan. Tässä ei ole kyse ehdosta Jumalan anteeksiannolle, vaan meidän sydämestämme – siitä, että olemme avoimia emmekä vastusta Jeesuksen sanoja. Jos Pyhä Henki asuu sydämissämme – jotka on puhdistettu kaikista synneistä Jumalan anteeksiannon kautta – me annamme anteeksi ja annamme omastamme.
Kun emme anna anteeksi, kun syytämme ja tuomitsemme lähimmäistämme, asetumme Jumalaa vastaan, joka on antanut meille anteeksi. Ja silloin se osoittaa, että Pyhä Henki on karkotettu ja laitettu sydämen nurkkaan, sillä tällainen ihminen on antanut tilaa omalle egolleen, joka mielellään näkee rikat ja tikut toisen silmässä, mutta ei huomaa lukemattomia rikkoja ja tikkuja omissa silmissään. Ja se on totta – on paljon vaikeampaa nähdä rikat omassa silmässä – on helpompaa nähdä muiden ihmisten synnit ja syyttää heitä ja ympärillä olevia siitä, mitä omassa elämässä tapahtuu. Ja nuo toiset ja ne jotka ovat ympärilläsi ovat todella syyllisiä. Kuitenkin Kristus opettaa meitä ja sanoo meille niin, jotta tunnistamme, että ainoa todellinen ratkaisu on anteeksianto – ei tuomitseminen, ei syyttäminen – ja antaminen ja auttaminen lähimmäisen kaikissa ruumiillisissa tarpeissa. Koska emme ole parempia tai huonompia kuin toiset, meidän ei tule – eikä meidän tarvitse – alkaa vertailla itseämme toisiin.
Niin kuin Salomo on sanonut: “Tämänkin minä olen nähnyt turhina elinpäivinäni: hurskas hukkuu, vaikka on elänyt oikein, jumalaton elää pahuudestaan huolimatta kauan. Älä ole liian hurskas äläkä esiinny ylen viisaana: miksi tekisit elämäsi autioksi?” Saar 7:15-16 Salomo haluaa tässä sanoa: Älä ole omahyväinen! Jeesus sanoo saman niillä sanoilla, jotka jo kuulimme tänään: "Miksi katsot rikkaa veljesi silmässä, mutta et huomaa parrua omassa silmässäsi?" Ei ole epäilystäkään siitä, että monet epäoikeudenmukaiset menestyvät ja kukoistavat tässä maailmassa. Mutta ennen kuin tulemme liian pettyneiksi, meidän täytyy katsoa itseämme ja elämäämme ja sanoa: "Jos Jumala olisi rangaissut minua kaikesta, mitä olen tehnyt, minulla olisi asiat paljon huonommin kuin nyt." Meidän menneisyydessämme on ollut enemmän kuin tarpeeksi pahoja ja typeriä tekoja, joiden pitäisi ohjata meitä luopumaan olemasta "liian vanhurskaita" tai "liian viisaita".
Äärimmäinen vastakohta liialliselle vanhurskaudelle on se, että on ylettömän jumalaton, ylettömän paha. Jotkut saattavat typerästi päätellä: koska maailma on kuitenkin jumalaton ja paha, heilläkin on lupa olla jumalattomia. Mutta vaikka jotkut jumalattomat ihmiset voivat välttää raskaan lain elämässään, heidän pitää silti tulla Jumalan tuomiolle. Ne jotka ovat liian ylpeitä Jumalan lakia vastaan, kokevat lopulta sen ankaruuden. Psalmin kirjoittaja Asaf tuli tähän päätelmään: Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava. (Ps. 73:19) Siksi Salomo kannustaa meitä välttämään ääripäitä, kirjaimellisesti sanoen “Se joka pelkää Herraa välttyy näiltä” [yllämainituilta].
Ja Salomo jatkaa: “Sillä ei ole maan päällä ihmistä niin vanhurskasta, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä. Älä myöskään pane mieleesi kaikkia puheita, mitä puhutaan, ettet kuulisi palvelijasi sinua kiroilevan. Sillä oma sydämesikin tietää, että myös sinä olet monta kertaa kiroillut muita.” (Saarn. 7:20-22) Ihmisten syntisyys opettaa viisasta olemaan ottamatta itseensä kaikkea, mitä muut sanovat. Kyllä: "Älä pane sydämeesi kaikkea, mitä ihmiset puhuvat, ettet kuulisi palvelijasi kiroavan sinua" (latvialaisessa käännöksessä: pilkkaavan sinua). Lopulta Salomo lisää, että itse asiassa sinä olet tehnyt samaa itse! Kuinka monta kertaa olet ollut vähättelemässä toisia ja puhunut pahaa heistä? Kun tiedetään ihmisen syntinen asema ja taipumus kritisoida muita, luultavasti joudut kuulemaan epäsuotuisia kommentteja, jos kuuntelet, mitä muut sanovat sinusta. Mitä paremmin ihmiset tuntevat sinut, sitä paremmin he tuntevat myös heikkoutesi. Joku on sanonut: “Kukaan ei ole sankari palvelijansa silmissä." Juuri siksi joskus voi olla niin vaikeaa kaikkein läheisimpien kanssa, koska he ovat olleet rinnallamme vuosia, he tuntevat meidät, ja heiltä emme voi peittää asioita niin kuin tuntemattomilta.
Jeesus neuvoo meitä – koska meille on annettu anteeksi, koska Hän on antanut meille anteeksi! – että jos emme kohtele lähimmäisiämme (ei vain rakkaitamme, vaan myös niitä, jotka ovat satuttaneet meitä) ylitsevuotavalla hyvyydellä, ylitsevuotavalla anteeksiannolla, se merkitsee sitä, että seuraamme vääriä opettajia, jotka opettavat meitä huolehtimaan omasta egostamme, niin ettemme antaisi muiden käyttää meitä hyväkseen – silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta. Ja Kristus lisää, että jos seuraamme sellaisia sokeita opettajia, kaadumme samaan ojaan heidän kanssaan. Ja lisäksi se tarkoittaisi, että olisit tullut sokeaksi itse. Siksi, älkäämme seuratko sokeiden neuvoja, vaan seuratkaamme mitä Kristus opettaa - mitä Jumalan sana opettaa. Vain siellä on valo, totuus ja elämä, vain Jeesus Kristus on valo, totuus ja elämä. Ja vain Jumala Sana antaa voiman tehdä sitä mitä se opettaa meille. Eikä vain opeta, vaan myös lupaa sen meille.
Ole armahtavainen (armollinen) niin kuin Taivaallinen Isäsi.
Älä tuomitse, ja sinua ei tuomita.
Älä arvostele toista, ja sinua ei arvostella.
Anna anteeksi, ja sinulle annetaan anteeksi.
Ole armollinen, niin kuin sinun Taivaallinen Isäsi on armollinen, niin kuin Hän oli armollinen [vertauksessa] nuorimmalle pojalleen, ja niin kuin hän on armahtavainen ja laupias meille.
Anna sullottu, pudistettu ja kukkurainen mitta, sillä millä mitalla mittaatte, sillä mitataan teille takaisin.
Sama asia on toistettu toisin sanoin apostoli Paavalin kirjeessä korinttolaisille: “Mutta se, joka niukasti kylvää, myös niukasti niittää, ja se, joka runsaasti kylvää, myös runsaasti niittää.” (2. Kor 9:6) Antakaa, niin teille annetaan. Kenellä on paljon, voi antaa paljon, mutta kenellä on vähän, voi antaa vähän – niin kuin Kristus itse kerran ylisti leskeä, joka lahjoitti pienen kolikon, mutta Kristus tiesi, kuinka paljon se oli hänelle, ja siksi Hän sanoi, että tämä köyhä nainen on antanut enemmän kuin muut, sillä kaikki muut antoivat ylijäämästään, mutta hän antoi köyhyydestään (Luuk. 21:3–4).
Antakaa, niin teille annetaan. Jos et tee niin, tapahtuu päinvastoin – sinulle ei anneta. Lihallinen ihminen, seuraten oman mielensä ääntä, rakastaa niitä, jotka ovat kauniita, ja antaa niille, joista hän toivoo hyötyvänsä. Se on itsekästä, yksipuolista, köyhää ja surkeaa laupeutta. Jos annat sille, joka ansaitsee sen, tai sille, joka on kaunis tai suosittu tai on kohdellut sinua ystävällisesti, silloin olet vain täyttänyt velvollisuuden tai maksanut velan takaisin etkä ole ollut laupias. Näin sanoo Martti Luther saarnassaan tästä raamatunkohdasta.
Tästä myös Herra puhui juuri ennen meidän tämän päivän tekstiä: “Jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mitä kiitosta teille siitä tulee? Rakastavathan syntisetkin niitä, jotka heitä rakastavat. Jos teette hyvää niille, jotka tekevät teille hyvää, mitä kiitosta teille siitä tulee? Niinhän syntisetkin tekevät. Jos lainaatte niille, joilta toivotte saavanne takaisin, mitä kiitosta teille siitä tulee? Syntisetkin lainaavat syntisille saadakseen saman verran takaisin. (Luuk. 6:32-34) Ja sitten Martti Luther jatkaa: ”Jos sydämesi pysyy uskossa ja tiedät, että Jumalasi on kohdellut sinua niin lempeästi ja armollisesti, eikä niin ole tapahtunut omien ansioidesi tähden – vaikka olet ollut Hänen vihollisensa ja iankaikkisen kadotuksen lapsi – jos uskot sen, sinun on oltava armollinen lähimmäisellesi – toisin ei voi olla, sinun on tehtävä kaikkea, mikä on Jumalalle otollista ja lähimmäisellesi hyväksi. Sen tähden pidä huoli siitä, ettet jaa ja luokittele ihmisiä ystäviin ja vihollisiin, arvollisiin ja arvottomiin (tai muutenkaan).” ”Sillä ennen kuin voimme antaa, meidän täytyy saada; ennen kuin teemme armon työn, meidän on vastaanotettava se Jumalalta. Emme itse asettaneet ensimmäistä kiveä; sillä lammas ei etsi paimenta, vaan paimen etsii lammasta. Siksi emme voi saavuttaa mitään teoillamme Jumalan edessä, vaan ilman mitään omia ansioitamme saamme Jumalalta kaiken sen, mitä meille annetaan.
Jesajan kirjassa on kirjoitettu: ”[Minä, Jumala] olen niiden etsittävänä, jotka eivät minua kysyneet, niiden löydettävänä, jotka eivät minua etsineet. (65:1) Ja vähän myöhemmin Jesajan kirjassa on kirjoitettu: ”Ennen kuin he huutavat, minä [Jumala] vastaan, heidän vielä puhuessaan minä kuulen. (65:24)
Paavali puhuu tästä meille kirjeessään roomalaisille: ’ Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä osoittaakseen vanhurskautensa, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaakseen vanhurskautensa nykyajassa, sen, että hän itse on vanhurskas ja julistaa vanhurskaaksi sen, jolla on usko Jeesukseen.” (Room. 3:23-26)
Luther jatkaa, toivoen että jokainen meistä pohtii tätä kysymystä mielessään: ”Jos tunnen, että teot lähtevät rakkaudesta sydämessäni, voin olla varma, että uskoni on aito ja vilpitön. [Eli] jos annan anteeksi [muille],tämä anteeksianto vakuuttaa minut siitä, että uskoni on vilpitön.” Siksi teot ovat hedelmiä, jotka yksinkertaisesti seuraavat uskoa ja [nämä hedelmät] osoittavat uskoa.Uskon pitää tulla esiin ja pitää paljastaa itsensä teoista, jotka syntyvät uskosta.Jos joku haluaa olla kristitty, hänen täytyy antaa ja lainata lähimmäiselleen aina kun ja niin paljon kuin mahdollista, ilman mitään varauksia.
Ja jos näemme jonkun, joka ei voi antaa meille mitään, meidän on annettava hänelle lahja ja päästettävä hänet velan painolastista – kuten luemme Nehemian kirjan 5. luvussa. Siksi, pidä mielessäsi ja pyri ymmärtämään nämä evankeliumin sanat, ettet tulisi Jumalan eteen muun kuin uskon kanssa; tekojen sitä vastoin pitää pysyä ulkopuolella ja palvella ainoastaan lähimmäistä," sanoo Martti Luther.
Kristillisen saarnan ja opetuksen päätarkoitus on, että uusi opetuslapsi sanoisi: Herra, Herra, – sitten tulisi kastetuksi ja sen jälkeen ottaisi vastaan Herran pyhässä ehtoollisessa! Tällä tavalla otamme vastaan Jumalan armon ja anteeksiannon uskossa. Ja sitten menemme tähän maailmaan ja näytämme teoilla Jumalan armon ja anteeksiannon muille, niin että meidän lähimmäisemme näkee Kristuksen, joka on jokaisen kristityn kaikkien hyvien tekojen takana.
Kuten olemme paljon kuulleet saarnoissa - kuka on saanut anteeksi paljon, niin kuin oli nuorimman pojan laita, hän rakastaa lähimmäistään paljon ja palvelee häntä rakkaudella. Joten, me uskomme, ja olemme varmoja siitä, että Jumala ”hänen kirkkautensa väkevyyden mukaan” on vahvistanut meitä kaikella voimalla ”olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä ilolla”, niin että kiitämme Isää, joka on tehnyt meidät ”soveliaiksi pyhien perintöosaan valkeudessa”. (Kol 1:11-12)
Siksi, ”rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. (1 Joh. 4:7).
Me rakastamme [häntä], sillä hän on ensin rakastanut meitä. (1. Joh 4:19)
Aamen.
Pastori Janis Dimzan saarna raamattuleirin päätösjumalanpalveluksessa 13.7.2025
