Miten käytät leiviskäsi?

Miten käytät leiviskäsi?

Kirkkovuoden lähinnä viimeisenä sunnuntaina, III vuosikerran evankeliumiteksti

Sillä tapahtuu, niinkuin tapahtui, kun mies matkusti muille maille: hän kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa; yhdelle hän antoi viisi leiviskää, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykynsä mukaan, ja lähti muille maille. Se, joka oli saanut viisi leiviskää, meni kohta ja asioitsi niillä ja voitti toiset viisi leiviskää. Samoin kaksi leiviskää saanut voitti toiset kaksi. Mutta yhden leiviskän saanut meni pois ja kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen herransa rahan. Pitkän ajan kuluttua näiden palvelijain herra palasi ja ryhtyi tilintekoon heidän kanssansa. Silloin tuli se, joka oli saanut viisi leiviskää, ja toi toiset viisi leiviskää ja sanoi: 'Herra, viisi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset viisi leiviskää minä olen voittanut'. Hänen herransa sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.' Myös se, joka oli saanut kaksi leiviskää, tuli ja sanoi: 'Herra, kaksi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset kaksi leiviskää minä olen voittanut'. Hänen herransa sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.' Sitten myös se, joka oli saanut yhden leiviskän, tuli ja sanoi: 'Herra, minä tiesin sinut kovaksi mieheksi; sinä leikkaat sieltä, mihin et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, missä et ole eloa viskannut. Ja peloissani minä menin ja kätkin sinun leiviskäsi maahan; katso, tässä on omasi.'  Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: 'Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut. Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen. Ottakaa sentähden leiviskä häneltä pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää. Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on. Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.' (Matt. 25:14–30)

I.

Rakkaat kristityt! Kirkkovuoden lopulla ajatuksemme suuntautuvat kohti tämän maailman loppua ja tulevan alkua Jeesuksen palatessa. Tämä vertaus puhuu siitä, miten meidän on käytettävä aikamme ennen Herran paluuta. Vertauksen isäntä, joka matkustaa muille maille ja palaa pitkän ajan kuluttua, kuvaa Jeesusta, joka tulee tuomitsemaan maailman. Palvelijoille uskotut leiviskät ovat lahjoja, joita kristityille on annettu, että he käyttäisivät niitä uskollisesti Herransa paluuta odottaessaan.

Leiviskät ovat erilaisia kykyjä, voimavaroja ja mahdollisuuksia, joita olemme saaneet Jumalalta. Ne ovat kaikkea sitä, mitä voimme käyttää lähimmäisen palvelemiseen ja Kris­tuk­sen valtakunnan hyväksi. Jumala antaa jokaiselle hänen oman osansa. Hän antaa kul­lekin niin kuin tahtoo, toiselle enemmän, toiselle vähemmän, mutta aina juuri sen verran kuin on ihmiselle sopivaa ja Kirkolle tarpeen. Eikä hän vaadi meiltä sellaista, mihin hän ei ole antanut meille kykyä, eikä sellaista, mitä tekemään hän ei ole meitä kutsunut. Mutta uskol­lisuutta hän edellyttää, sitä, että käytämme hänen tahton­sa mukaan sen, mitä olemme saaneet.

Kristitty käyttää leiviskänsä oikein, kun hän toimii Jumalan tahdon mukaan siinä toimintapiirissä, johon Jumala on hänet asettanut. Se tarkoittaa uskollisuutta niissä kutsumuksissa, jotka Jumala on anta­nut, sekä maallisissa että hengellisissä. Monet selittäjät näkevät tekstimme painopisteenä kykyjen käytön Jumalan valtakunnan työssä. Voimme ajatella myös uskollisuutta Jumalan sanan, kirkon yhteisen aarteen, käytössä ja tarjolla pitämisessä. Sen kauttahan Jumalan valtakunta leviää.

Kun kristitty elää uskonsa mukaan, hän edistää Jumalan valtakunnan asiaa maallisissakin toimissaan. Toteuttaahan hän Jumalan hyvää tahtoa maailmassa ja todistaa vaelluksellaan Herrastaan. Mutta kristityllä on erityinen kutsumuksensa Kristuksen Kirkossa. Meidät on kutsuttu työhön Herran viini­tarhaan. Töitä on tarjolla yhden­teen­toista hetkeen saakka, mutta se ei ole syy viivytellä, vaan päinvastoin rientää juuri nyt armollisen ja hyvän Jumalan palvelukseen, että tuot­taisimme hänelle voittoa.

Jumalan valtakunnan asiaa voi palvella monin tavoin. Seura­kunta­ruumiissa on monta jäsentä ja jokaisella oma tehtävänsä. On monen­laisia töitä ja toimia, joita seurakunta tarvitsee. Kukin voi käyttää omaa aikaansa, osaamistaan ja voimiaan niihin sen mukaan kuin kykenee ja seurakunta tarvitsee. Omaisuudesta voi uhrata. Kukin voi suullaan todistaa Kristuksesta, lohduttaa, ojentaa ja rakentaa Jumalan sanan mukaan. On monia eri tapoja osoittaa rakkautta Jumalan perheväelle ja muille. Tulemalla seura­kunnan tilaisuuksiin kristitty tunnustaa uskoaan ja on rohkaisuksi toisille uskoville, kun he näkevät, etteivät ole yksin. Ja vaikka mitään muuta ei voisi tehdä, niin uskova saa aina Kristuksen kuninkaallisen papiston jäsenenä lähestyä Jumalaa rukouksessa ja anoa häneltä kaikkea, mitä ihmisten pelastukseen tarvitaan. Näin hän taistelee Jumalan valtakunnan puolesta.

Vertauksen yksikin leiviskä on valtava summa: puhutaan suuruusluokaltaan työmiehen viidentoista vuoden palkkaa vastaavasta rahamäärästä. Meillä on mah­dollisuus tehdä paljon hyvää! Mutta Jumala arvostelee mahdolli­suutemme eri tavalla kuin ihminen – ja samoin tuloksemme. Moni meistä vähäiseltä näyttävä asia on hänen silmissään suuri. Jumala edellyttää meiltä ennen muuta uskollisuutta. Työmme tulos on hänen kädessään.

II.

Vertauksen palvelija, joka kaivoi leiviskänsä maahan, heitettiin ulos pimeyteen. Tämä on vakava varoitus, ettemme jättäisi Jumalalta saa­maamme käyttämättä. Jumalan laki tuomitsee ankarasti pahojen tekojen lisäksi myös tekemättä jättämiset. Lähimmäisenrakkauden käsky edellyttää paitsi sitä, ettemme vahingoita toista, myös sitä, että edis­tämme hänen parastaan. Viidennen käskyn selitys katekismuks­essa käskee auttamaan ja hoivaamaan lähimmäistä kaikissa elämän tarpeis­sa, ja seitsemännen käskyn selitys auttamaan häntä enentä­mään ja varjelemaan omaisuuttaan ja elatustaan. Lisäksi Raamatussa on monia kehotuksia toimia evankeliumin työn hyväksi seura­kunnas­sa uhreilla, töillä ja rukouksilla. Lahjaksi olemme saaneet, ja lahjaksi meidän tulee myös antaa.

Se, joka jättää lahjansa käyttämättä, halveksii Herraansa. Evankeli­umi­tekstin vertaus on ankara lain saarna niille, joilla ei ole todellista uskoa, mut­ta jotka kuvittelevat olevansa kristittyjä. Se, joka ei tee hyvää hedelmää, on kuiva ja kuollut oksa, joka hakataan irti ja heitetään tuleen. (Joh. 15:2,6) Hyvät teot ovat merkki pelastuksesta, jonka kristitty omistaa uskon kautta. Teot eivät ansaitse pelastusta. Mei­dät on pelastettu armosta, uskon kautta, Jumalan lahjana, ei te­ko­jen kautta, kuten Paavali kirjoittaa. Mutta hän jatkaa: meidät on luotu Kristuk­sessa hyviä tekoja varten, että me niissä vaeltai­sim­me. (Ef. 2:8–10) Tekstimme on uskoville vakava va­roi­tus ja kehotus aina valvoa uskossa ja Jumalan armossa, etteivät he tulisi pen­seik­si ja menettäisi pelas­tus­taan synnissä elämällä.

Kun tutkimme itseämme, näemme paljon puutteita. Olemmeko aina olleet innokkaita käyttämään kykyjämme ja omaisuuttamme hyvään? Onko meillä ollut aina halu palvella Jumalaa ja lähimmäistä sillä, mi­tä meillä on, vai olemmeko hukanneet tai käyttäneet väärin sitä, min­kä Jumala on antanut? Onko meillä ollut itsekkäitä pyrkimyksiä toimissamme? Olemmeko käyttäneet aikaamme väärin ja voimiamme asioihin, jotka eivät ole hyviä eivätkä rakentavia? Jumalan laki näyt­tää, että paha palvelija on meidän kaikkien sydämessä. Kristitty tah­toi­si olla hyvä ja uskollinen palvelija, joka tekee voittoa isännäl­leen, mutta hän näkee, että paha riippuu vielä hänessä kiinni. (Room. 7:21) Niinpä rukoilemme: ”Herra, älä käy tuomiolle palvelijasi kanssa, sillä ei yksikään elävä ole vanhurskas sinun edessäsi” (Ps. 143:2) Jos Ju­ma­la tuomitsee meidät ankaruutensa mukaan, ei kukaan voi kestää, sillä olemme kaikki tehneet syntiä.

Jeesus käytti oikein sitä, mitä hän oli ihmisenä Isältä saanut. Hänen kuuliaisuutensa on meille vanhurskaudeksi. Hän hankki omallaan voittoa, ei kaksin­kertaisesti eikä edes kymmenkertaisesti, vaan suorastaan äärettömän paljon: kuuliaisuudellaan ja uhrillaan hän hankki pelastuksen kaikille ihmisille. Hän voitti Isänsä omiksi meidät syntiset, jotka olimme perkeleen vallan alla. Ja hän kärsi myös laimin­lyöntiemme rangaistuksen. Ristillä Jeesus sovitti kaik­ki syn­tim­me, siis paitsi pahat tekomme myös tekemättä jättämi­sem­me. Näin pahim­mallekin palvelijalle on anteeksiantamus. Mikään laiminlyönti ei ole niin suuri, ettei sitä olisi hyvitetty, eikä mikään synnin haava niin syvä, ettei Jeesus sitä parantaisi. Kymmenen tuhannen leiviskän velkakin annetaan anteeksi.

Usko siis sinäkin kaikki syntisi anteeksi! Älä jää pelkäämään Herrasi tuomiota, kun tarjolla on ehdoton armahdus Kristuksen tähden! Ja kun siihen tartut, saat Jumalan armosta myös voimaa käyttää leiviskäsi oikein. Jumalan rakkaus vaikuttaa sinussa rakkautta niin, että tahdot palvella isäntääsi ja tuottaa hänelle voittoa, sillä hän on sinulle hyvä. Etkä palvele yksin, omalla voimallasi, vaan Jeesus on kanssasi, elää sinussa ja tekee työtään kauttasi.

Kristuksen vanhurskaus on täydellinen. Kun omistamme sen sanasta ja sakramenteista uskon kautta omak­semme, olemme Jeesuksessa täydellisen vanhurskaita. Olemme Jumalan silmissä pyhiä ja puhtaita niin kuin hänen Poikansa. Isä katsoo meitä niin kuin häntä ja sanoo: ”Tämä on minun rakas poikani, rakas tyttäreni, johon minä olen mielistynyt.” Olemmehan jo kasteessa häneen puettuja ja häneen liitettyjä. (Gal. 3:27)

Mutta meidän oma uusi kuuliaisuutemme, uusi elämän vanhurskaus, jonka Jumala on laittanut uskovissa alulle, on vielä vajavaista. Siinä meillä on jatkuvasti kasvun varaa. Sen suhteen emme ole vielä täy­del­lisen pyhiä, vaan vasta tulossa pyhiksi, emme ole vielä saavutta­neet täydellisyyttä, vaan olemme matkalla siihen. Kristuksen armon aarteisiin emme voi lisätä mitään, mutta omia leivisköjämme voimme käyttää paremmin.

Käytön myötä lahja enentyvät. Yksilötasolla se ilmenee siten, että käyttämällä kykyjään ihminen kehittää niitä ja oppii käyttä­mään paremmin sitä, mitä hänellä on – kaikki tämä Jumalan armosta ja johdatuksesta. Kun ihminen kasvaa uskossa ja pyhityksessä, Hengen hedelmät (Gal. 5:22) lisääntyvät hänessä. Toisaalta lahjojemme käytön kautta Jumala tekee työtään ja tuo ihmisiä valtakuntaansa. Näillä ihmisillä on vuorostaan omat kykynsä ja lahjansa, jotka tulevat Kristuksen Kirkon käyttöön.

III.

Isännän uskolliset palvelijat saavat käydä Herransa iloon. Ne, jotka ovat pysyneet uskollisina Jeesukselle, säilyttäneet uskon evankeli­umiin, saavat tulla autuuteen Kristuksen luona. Heidän silmistään pyyhitään viimeinenkin kyynel ja kaikki entinen on vihdoin mennyt. Elämän rasitukset, vaivat ja kipuilut, yksinäisyys, ikävä ja kaipuu hälvenevät kuin pieni puronen, joka laskee ikuisen rauhan valta­mereen. Sielumme löytävät viimein levon Jumalassa. Jo täällä saamme jättää kaikki murheet Jumalan huomaan. Siellä vapaudumme niistä lopullisesti ja täydellisesti. Sinä päivänä näemme, miten kaikki on Jumalan armosta ollut johta­massa meitä siihen siunattuun hetkeen. Näemme sen, mitä nyt uskom­me: ”Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat ja jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.” (Room. 8:28)

”Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi.” Herra nimittää ”vähäksi” meidän mielestämme suuria ja vaikeitakin tekoja ja tehtäviämme: koko elämämme kilvoi­tus­ta ja kaikkea vaivan­näköämme hänen valtakuntansa hyväksi. Hänelle ne ovat pientä, sillä vaikka hyvät tekomme olisivat kuinka lukuisat, ne ovat silti vähäiset palkkaamme verrattuna. Emme ansaitse pelastusta teoillamme, vaan pääsemme autuuteen armosta. Mutta Herra on luvannut mak­saa omilleen runsaan armopalkan heidän vaivoistaan. Tullessaan hän korvaa moninkertaisesti täällä kärsimämme vaivan. Hän kruunaa meissä omat tekonsa, jotka hän itse on meissä vaikuttanut, kuten kirkkoisä Augustinus sanoi.

Pian Herra palaa. Silloin kilvoituksemme päättyy ja saamme aina olla hänen kanssaan. Saamme armosta tulla hänen ikuiseen iloonsa. Nyt on aika valvoa ja odottaa häntä uskossa. Teh­kääm­me uskollisesti työtä hänen valtakuntansa hyväksi, kun vielä on aikaa, kutsuen kaikkia tulemaan hänen valtakuntaansa.


Tyhjä vasen

Lue saarnoja

    • All
    • Mika Bergman
    • Edward Brockwell
    • Vesa Hautala
    • Markus Mäkinen
    • Kimmo Närhi
    • Dani Puolimatka
    • Markku Särelä
    • Risto Relander
    • Saarna
    • Rippisaarna
    • Hartaus
    • Matt. 7:13 14
    • Matt. 7:15 21
    • Matt. 21:1 9
    • Luuk. 16:1 9
    • Luuk. 17:11 19
    • Luuk. 19:41 47
    • Anteeksiantamus
    • Armonvälineet
    • Evankeliumi
    • Ilo
    • Ikuinen Elämä
    • Israel
    • Jaakob
    • Jeesuksen Kärsimys
    • Jeesuksen Ylösnousemus
    • Job
    • Jumala
    • Jumalan Poika
    • Jumalan Rakkaus
    • Jumalan Sana
    • Kadotus
    • Kaksiluonto–oppi
    • Kaste
    • Katumus
    • Kiitos
    • Kiusaukset
    • Kristillinen Elämä
    • Kristillinen Seurakunta
    • Kristityn Risti
    • Kärsimys
    • Lohdutus
    • Lopunajat
    • Lähimmäisenrakkaus
    • Oikea Oppi
    • Omaisuus
    • Pyhä Henki
    • Raamattu
    • Rauha
    • Sovitus
    • Suru
    • Synti
    • Usko
    • Vanhurskauttaminen
    • Koettelemukset
    • Synninpäästö
    • Kristuksen Taivaaseen Astuminen
    • Johannes Kastaja
    • Paastonaika Ja Pääsiäinen
    • Rukous
    • Pääsiäissunnuntai
    • Toinen Pääsiäispäivä
    • 1. Sunnuntai Pääsiäisestä (Quasi Modo Geniti)
    • 2. Sunnuntai Pääsiäisestä (Misericordias Domini)
    • 3. Sunnuntai Pääsiäisestä (Jubilate)
    • 4. Sunnuntai Pääsiäisestä (Cantate)
    • Marianpäivä
    • Laskiaissunnuntai (Esto Mihi)
    • 1. Paastonajan Sunnuntai (Invocavit)
    • 2. Paastonajan Sunnuntai (Reminiscere)
    • 3. Paastonajan Sunnuntai (Oculi)
    • 4. Paastonajan Sunnuntai (Laetare)
    • 5. Paastonajan Sunnuntai (Judica)
    • Palmusunnuntai
    • Kiirastorstai
    • 1. Adventtisunnuntai
    • 2. Adventtisunnuntai
    • 3. Adventtisunnuntai
    • 4. Adventtisunnuntai
    • Jouluaatto
    • Ensimmäinen Joulupäivä
    • Joulun Jälkeinen Sunnuntai
    • Uudenvuodenaatto
    • Uudenvuoden Päivän Jälkeinen Sunnuntai
    • Septuagesimasunnuntai
    • Seksagesimasunnuntai
    • Loppiainen
    • 1. Sunnuntai Loppiaisesta
    • 2. Sunnuntai Loppiaisesta
    • 3. Sunnuntai Loppiaisesta
    • 4. Sunnuntai Loppiaisesta
    • 5. Sunnuntai Loppiaisesta
    • 6. Sunnuntai Loppiaisesta
    • Kynttilänpäivä
    • Helluntai
    • Pyhän Kolmiykseyden Päivä
    • 2. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 3. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 4. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 5. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 6. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 8. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 9. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 10. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • Helatorstai
    • 13. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 14. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 16. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 17. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 18. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 19. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • Mikkelinpäivä
    • 20. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 21. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 22. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 23. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 26. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • Pyhäinpäivä
    • Kirkkovuoden Lähinnä Viimeinen Sunnuntai
    • Tuomiosunnuntai
    • Pyhä Ehtoollinen
    • Maallinen Ja Hengellinen Uskovan Elämässä
    • Pyhä Raamattu
    • Pyhä Saarnavirka
    • Harha
    • Antaminen
    • Etsikkoaika
    • Lähimmäinen
    • Kiitollisuus
    • 22.Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 4. Paastonajan Sunnuntai
    • 1. Vuosikerta
    • Kristuksen Ylimmäispapillinen Virka
    • Luuk. 5:1 11
    • Jaak. 1:22 27
    • 2. Piet. 1:17
    • Matt. 11:25 27
    • Luuk.10:23 37
    • Laupias Samarialainen
    • Lapsenusko
    • Viettelykset
    • Jumalan Valtakunta
    • Matt.18:1 11
    • Jumalan Armo
    • Liiton Arkki
    • 17. Pyhän Kolmiykseyden Päivän Jälkeinen Sunnuntai
    • Luuk.14:1 6
    • Lakihenkisyys
  • Oletus
  • Päivämäärä
  • Satunnainen
  • Tapahtui, että kun [Jeesus] tuli sapattina erään fariseusten johtomiehen taloon aterialle, he pitivät häntä silmällä. Katso, siellä oli vesitautinen mies hänen edessään. Jeesus alkoi puhua lainoppineille ja fariseuksille ja sanoi: "Onko luvallista parantaa sapattina?" Mutta he olivat vaiti. Hän tarttui häneen, paransi hänet ja laski menemään. Hän sanoi heille: "Jos
    Read More
    • 17. Pyhän Kolmiykseyden Päivän Jälkeinen Sunnuntai
    • Jumalan Armo
    • Jumalan Rakkaus
    • Lakihenkisyys
    • Luuk.14:1 6
    • Markus Mäkinen
  • Sen jälkeen tapahtui, että hän vaelsi Nain-nimiseen kaupunkiin, ja hänen kanssaan vaelsi monia hänen opetuslapsistaan sekä suuri kansanjoukko. Kun hän nyt lähestyi kaupungin porttia, katso, kannettiin ulos kuollutta, äitinsä ainoaa poikaa. Äiti oli leski, ja hänen kanssaan oli paljon ihmisiä kaupungista. Hänet nähdessään Herra armahti häntä ja sanoi hänelle: "Älä
    Read More
    • 16. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • Jumalan Armo
    • Liiton Arkki
    • Markus Mäkinen
    • Sovitus
  • Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: "Kuka sitten on suurin taivasten valtakunnassa?" Hän kutsui luokseen lapsen, asetti sen heidän keskelleen ja sanoi: "Totisesti sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette tule taivasten valtakuntaan. Sen tähden, se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Se,
    Read More
    • Jumalan Valtakunta
    • Lapsenusko
    • Markus Mäkinen
    • Matt.18:1 11
    • Mikkelinpäivä
    • Usko
    • Viettelykset
  • Jumala voi tehdä pahastakin hyvää Sen jälkeen kun Joosef oli haudannut isänsä, hän palasi Egyptiin, hän ja hänen veljensä sekä kaikki, jotka hänen kanssaan olivat menneet hautaamaan hänen isäänsä. Mutta Joosefin veljet pelkäsivät, kun heidän isänsä oli kuollut, ja ajattelivat: "Ehkä Joosef nyt alkaa vainota meitä ja kostaa meille kaiken
    Read More
    • 13. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • Koettelemukset
    • Saarna
    • Vesa Hautala
  • Katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi koetellen [Jeesusta]: "Opettaja, mitä minun pitää tehdä, että minä iankaikkisen elämän perisin?" Hän sanoi hänelle: "Mitä laissa on kirjoitettuna? Miten luet?" Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi, kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Hän sanoi
    Read More
    • 13. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • Laupias Samarialainen
    • Luuk.10:23 37
    • Markus Mäkinen
  • Siihen aikaan Jeesus vielä puhui ja sanoi: ”Ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on ollut otollista sinun edessäsi. Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne
    Read More
    • 14. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • Markus Mäkinen
    • Matt. 11:25 27
    • Usko
  • Sillä hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun tältä majesteettiselta kirkkaudelta tuli hänelle tämä ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt." (2. Piet. 1:17) Kristus Jeesus sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden. Psalmissa 97 sanotaan: HERRA on kuningas! riemuitkoon maa. Iloitkoot saaret, niin monta kuin niitä
    Read More
    • 2. Piet. 1:17
    • Markus Mäkinen
    • Rippisaarna
  • Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita pettäen itsenne. Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimesta luonnollisia kasvojaan. Hän katselee itseään, lähtee pois ja unohtaa heti, millainen oli. Mutta se, joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä
    Read More
    • 8. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • Jaak. 1:22 27
    • Markus Mäkinen
  • ”Tapahtui, että kun kansa tunkeutui Jeesuksen ympärille kuulemaan Jumalan sanaa ja hän seisoi Genetsaretin järven rannalla, hän näki järven rannassa kaksi venettä; mutta kalastajat olivat lähteneet niistä ja huuhtoivat verkkojaan. Hän astui niistä toiseen, joka oli Simonin, ja pyysi häntä viemään sen vähän matkan päähän maasta; ja hän istui ja
    Read More
    • 5. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • Kimmo Närhi
    • Luuk. 5:1 11
  • 3. pääsiäisenjälkeinen sunnuntai, I vsk Jeesus sanoi opetuslapsillensa: ”Vähän aikaa, niin ette enää näe minua, ja taas vähän aikaa, niin näette minut, sillä minä menen Isän luo." Silloin muutamat hänen opetuslapsistaan sanoivat toisilleen: "Mitä tarkoittaa, kun hän sanoo meille: 'Vähän aikaa, niin ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin
    Read More
    • Jumalan Sana
    • Markus Mäkinen
  • Pääsiäispäivä. Mutta viikon ensimmäisenä päivänä he ja eräitä muita naisia tuli hyvin varhain haudalle tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit. He huomasivat kiven vieritetyksi pois haudalta. He menivät sisälle, mutta eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Tapahtui, että kun he olivat tästä ymmällä, katso, kaksi miestä seisoi heidän edessään säteilevissä vaatteissa. He
    Read More
    • Evankeliumi
    • Jeesuksen Ylösnousemus
    • Markus Mäkinen
    • Pääsiäissunnuntai
    • Sovitus
  • 5. paastonajan sunnuntai (judica) I vsk Mutta kun Kristus tuli esiin tulevaisen hyvän ylipappina, hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, jota ei ole käsillä tehty, se on: joka ei ole tätä luomakuntaa, meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan pyhään ja sai aikaan iankaikkisen
    Read More
    • 1. Vuosikerta
    • 5. Paastonajan Sunnuntai (Judica)
    • Kimmo Närhi
    • Kristuksen Ylimmäispapillinen Virka
  • 4. paastonajan sunnuntai I vsk. Joh. 6:1-15 Sen jälkeen Jeesus meni Galilean, se on Tiberiaan, meren tuolle puolelle. Häntä seurasi paljon kansaa, koska he näkivät ne tunnusteot, joita hän teki sairaille. Jeesus nousi vuorelle ja istui sinne opetuslapsineen. Pääsiäinen, juutalaisten juhla, oli lähellä. Kun Jeesus nosti silmänsä ja näki paljon
    Read More
    • 4. Paastonajan Sunnuntai
    • Paastonaika Ja Pääsiäinen
    • Risto Relander
    • Saarna
  • 4. paastonajan sunnuntai (puolipaasto), I vuosikerta. Kun kastesumu oli haihtunut, katso, erämaassa oli maan pinnalla hienoa mannaa, hienoa kuin härmä. Kun israelilaiset näkivät sen, he sanoivat toisilleen: "Se on mannaa." Sillä he eivät tienneet, mitä se oli. Mooses sanoi heille: ”Tämä on se leipä, jonka HERRA on antanut teille syötäväksi.”
    Read More
    • 4. Paastonajan Sunnuntai (Laetare)
    • Evankeliumi
    • Markus Mäkinen
    • Pyhä Ehtoollinen
    • Rippisaarna
  • Psalmissa 19 Pyhä Henki nostaa silmämme taivaiden ääriin, ja näin hän näyttää meille Jumalan Sanan valtavan ja suuren aarteen. Sellainen voima Sanalla on, että se tunkeutuu sielujemme syvyyksiin. Olemme täynnä hämmästystä Jumalan ihmeistä sekä hänen maailmassaan että hänen Sanassaan. Psalmista aloittaa ylistämällä Jumalaa hänen kunniastaan, jota julistetaan luomakunnassa. Hän ylistää
    Read More
    • Edward Brockwell
    • Hartaus
    • Jumalan Sana
    • Pyhä Raamattu
    • Usko
  • 1. paastonajan sunnuntai (Invocavit), 1. vsk. 1 Moos. 3:1–15 Mutta käärme oli älykkäin kaikista kedon eläimistä, jotka HERRA Jumala oli tehnyt. Se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?" Vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä
    Read More
    • 1. Paastonajan Sunnuntai (Invocavit)
    • Markus Mäkinen
    • Saarna
  • 2. paastonajan sunnuntai (Reminiscere), 1. vsk, Matt. 15:21-28. Sitten Jeesus lähti sieltä ja vetäytyi Tyyron ja Siidonin tienoille. Katso, kanaanilainen nainen tuli niiltä seuduilta ja huusi sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti tytärtäni." Mutta hän ei vastannut hänelle sanaakaan. Hänen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat häntä sanoen: "Päästä
    Read More
    • 2. Paastonajan Sunnuntai (Reminiscere)
    • Markus Mäkinen
    • Saarna
  • 3. loppiaisen jälkeinen sunnuntai 3vsk. 2. Kor. 1:3–11 Kiitetty olkoon Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikessa ahdistuksessa ovat. Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset tulevat osaksemme runsaina,
    Read More
    • 3. Sunnuntai Loppiaisesta
    • Dani Puolimatka
    • Lohdutus
    • Saarna
  • Luuk. 10:17–22: Niin ne seitsemänkymmentä palasivat iloiten ja sanoivat: "Herra, riivaajatkin ovat meille alamaiset sinun nimessäsi." Hän sanoi heille: "Minä näin saatanan lankeavan taivaasta kuin salaman. Katso, olen antanut teille vallan tallata käärmeitä, skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava. Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat
    Read More
    • 1. Paastonajan Sunnuntai (Invocavit)
    • Ilo
    • Mika Bergman
    • Saarna
  • Luuk. 17:7–10: Jos jollakulla teistä on palvelija kyntämässä tai paimentamassa, sanooko hän tälle tämän tullessa pellolta: 'Käy heti aterialle'? Eikö hän pikemminkin sano hänelle: 'Valmista minulle ateria, vyöttäydy ja palvele minua, sillä aikaa kun syön ja juon; ja sitten syö ja juo sinä'? Eihän hän kiitä palvelijaa siitä, että tämä
    Read More
    • Mika Bergman
    • Saarna
    • Septuagesimasunnuntai
Lataa lisää pidä SHIFT pohjassa ladataksesi kaikki Lataa kaikki

Muista myös saarnakirjat

    • All
    • G. A. Aho
    • Rupert Efraimson
    • Markku Särelä
    • C. F. W. Walther
    • Saarnakirjat
    • Hartauskirjat
  • Oletus
  • Otsikko
  • Päivämäärä
  • Satunnainen