Uskon perusasiat ja raamatunselitys
  • Mikä on keskeisin asia kristillisessä uskossa

    Kristillisen uskon keskeiseksi sisällöksi on taas viime aikoina piispan merkkien arvovallalla nostettu Vapahtajan sana: "Sen tähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat." Matt. 7:12. Tämä koskee kuitenkin vain ihmissuhteita, kuten uskonpuhdistaja Martti Luther selittää. Hän lausuu: "Kristus käyttää tässä sanoja laki ja profeetat evankeliumin ja lupausten vastakohtana. Hän ei näet tässä saarnaa mitään tuosta korkeasta opinkappaleesta, uskosta häneen itseensä, vaan vain hyvistä töistä. Sillä nämä ovat kaksi eri saarnaa."

    Kristillisen uskon ihana pääkohta on Kristuksen aikaansaama lunastus, siis syntien anteeksiantamuksen ja vanhurskauden hankkiminen koko maailmaa varten uskolla omistettavaksi armosta ilman meidän ihmisten tekoja.

    Jos siis haluat oppia tuntemaan kristinuskon päätotuuden ja tarvitset lohdutusta omalletunnollesi syntisyytesi tähden, niin katso Kristusta ristinpuulla ja usko, kun Raamattu todistaa: "Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden ja runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavojensa kauttansa me olemme parannetut." (Jes. 53:5).

    Pakanauskonnoissa ja humanisteilla on jokin käsitys lähimmäisrakkaudesta. Onhan sen vaatimus kirjoitettu jokaisen omaantuntoon. Mutta syntien sijaissovituksen sanoma on vain kristinuskolla. Se ajatus ei ole syntynyt ihmissydämessä, vaan Jumala on sen ilmoittanut. Se ei myöskään jäänyt pelkän ajatuksen asteelle, vaan toteutui, kun Jumalan Poika ihmeellisen syntymän kautta tuli meidän ihmisten osaan ja otti päälleen meidän syntimme kantaakseen ne ristin puulle ja sovittaakseen ne kerta kaikkiaan katkeralla kärsimyksellään ja kuolemallaan sekä sinetöi sen ruumiillisella ylösnousemuksellaan.

    Lähimmäisrakkauden asia kertoo siitä, mikä on hyvä lähimmäisellemme tässä ajassa. Sitäkin meidän tulee noudattaa. Evankeliumi Jeesuksesta sen sijaan kertoo meille siitä, kuinka me pelastumme iankaikkiseen autuuteen ja kirkkauteen. Se taas ei ole teoista eikä sitä voi ansaita, vaan se saadaan armosta lahjana uskon kautta Jeesukseen Kristukseen ilman ihmisen tekoja.

    Muuta keinoa selviytyä viimeisellä tuomiolla ei ole kuin usko Jeesukseen täällä ajassa. Jokaisen on noustava haudastaan tilin teolle, ja vain se on Isän siunattu ja kestää, joka on saanut syntinsä anteeksi. Muuta tietä taivaan autuuteen ei siis ole kuin Kristus. Sen tähden evankeliumia on julistettava ja se siksi se on säilytettävä todellisena ilosanomana, sellaisena kuin Jeesus sen on meille Pyhässä Raamatussa uskonut.

    Koska usko on uskoa syntien anteeksisaamiseen, on myös lain sana pidettävä Raamatun mukaisena. Jos näet kielletty tehdään hyväksytyksi, katoaa synnintunto ja tarve uskoa armoon. Nämä asiat eivät muutu ajan mukana, vaan niin kuin Jumala on iankaikkinen ja muuttumaton, niin on myös hänen jokaiselle luodulleen antama yleinen siveyslakikin, hänen vakava pelastustahtonsa ja hänen armon evankeliuminsa.

    Niiden osalle, jotka ovat saaneet kristillisen kasteen, Jumalan armo on tullut jo pyhässä kasteessa. Usein maailmassa elävä ihminen ei ajattele sen merkitystä eikä tajua, mitä hän on saanut. Siinä Jumala on tehnyt kanssamme lujan armoliiton ja lahjoittanut meille Poikansa vanhurskaudeksi, joka hänelle kelpaa. Koska se on aina Jumalan puolelta vahva, siihen voi joka aika palata. Kaste on siis meille kutsu parannukseen, uskoon ja toivoon sekä iankaikkisen autuuden omistamiseen. Raamatun opetus pyhästä kasteestakin kuuluu siis tärkeänä osana kristinuskon keskeiseen sanomaan.

     

    Markku Särelä, lokakuussa 2010

  • Pyhä Raamattu on uskomme perustus

    Tunnustuksellisille luterilaisille Pyhä Raamattu on ehdoton arvovalta. Se on näet Jumalan sana, jonka Hän on antanut Kirkolleen uskon ja elämän ylimmäksi ohjeeksi. Raamattu itse ratkaisee, mikä kuuluu uskoomme ja mitä meidän tulee seurakunnassa ja omassa elämässämme noudattaa. Sen tilalle ei saa panna ihmisauktoriteetteja.

    Raamattu kertoo, että esikuvallinen seremonialaki koski Israelin kansaa ja vanheni Kristuksen uhrikuolemassa. Seremonialaki sisälsi säädöksiä ympärileikkauksesta, uhrijumalanpalvelusta, sapateista ja juhlista sekä monista ulkonaisista asioista, kuten ruoista, pukeutumisesta, siisteydestä. Kun emme vaadi näitä noudatettaviksi, teemme sen juuri siksi, että Raamattu ei sitä vaadi.

    Pitäydymme Raamattuun niissä asioissa, jotka ilmoittavat meille, kuka ja millainen on Jumala. Raamattu ilmoittaa, että Jumala on iankaikkinen ja muuttumaton sekä lisäksi totuudellinen. Hän on ihmiskunnan alusta lähtien aidosti ilmoittanut, kuka ja millainen hän on. Hän on selvästi kieltänyt meitä itse omien ajatustemme mukaan muodostamasta itsellemme kuvaa Jumalasta. Me emme saa sanella, millainen Jumalan täytyy olla, vaan meidän täytyy uskoa häneen ja kunnioittaa häntä sellaisena, kuin hän on itse itsensä ilmoittanut. Muuten syyllistymme epäjumalanpalveluun, joka on raskas synti.

    Pitäydymme Raamattuun kaikissa asioissa, jotka Jumala on ilmoittanut meille uskottaviksi, koskevatpa ne mitä asiaa tahansa, esimerkiksi Jumalan Pojan ihmiseksi tuloa, hänen sijaiskärsimystään, ruumiillista ylösnousemustaan, tai pelastusta, vanhurskauttamista, pyhitystä, seurakuntaa, pyhää saarnavirkaa, sanaa ja sakramentteja, viimeistä tuomiota jne. Emme alistu tähän orjamaisessa pelossa, vaan siinä luottamuksessa, että taivaallinen Isämme on rakkaudessaan antanut meille todella sellaisen evankeliumin, jonka uskominen on sielullemme autuudeksi ja jonka julistaminen johdattaa lähimmäisiämme saman autuuden omistamiseen, minkä armosta olemme saaneet oppia tuntemaan.

    Uskomme, että Jumala on luonut maailman ja ihmisen alun perin hyväksi. Syntiinlankeemus toi siihen kuitenkin syviä vaurioita. Ihmisen jumalasuhteen katkeaminen ja tärveltyminen oli niistä pahin. Syntiinlankeemuksen seurauksena jokainen ihminen on perisynnin turmelema eikä voi pelastua, ellei hän synny uudestaan. Syntiinlankeemuksesta aiheutui myös monenlaisia muita vaurioita. Ne ovat erilaisia eri ihmisistä puheen olleen. Kukin joutuu kantamaan taakkaansa, jos ei voi siitä jotenkin Jumalan käskyjä rikkomatta vapautua. Kukin joutuu vaivoineen uskossa odottamaan pääsyä sinne, missä kaikki on uutta.

    Mainitut vauriot eivät kuitenkaan anna ihmiselle oikeutta toimia vastoin Jumalan Raamatussa ja omassatunnossakin ilmoittamaa tahtoa. Niin kuin ihminen ei saa omassa mielessään tehdä itselleen Jumalaa, hän ei myöskään saa toimia vastoin luonnonlakeja. Emme saa kuvitella, että ihmisellä olisi valta luoda maailma järjestykseltään toisenlaiseksi, kuin Jumala luomisessa asetti sen olemaan ja ihmiselle sääti.

    Jokainen ihminen riippumatta siitä, millaista taakkaa hän joutuu kantamaan tai jopa millaisen taakan hän itse on itselleen hankkinut, on kuitenkin ihminen, jolla on kuolematon sielu. Jokaisen edestä Kristus on kuollut. Jokaisen Jumala haluaa pelastuvan. Sen vuoksi julistamme evankeliumia Raamatun mukaan ja kutsumme kaikkia kääntymään epäuskosta uskoon ja turvautumaan Kristukseen niin kauan, kuin meillä on armon aika.

     

     

    Markku Särelä, lokakuussa 2010

  • Uskontunnustusta ei saa muuttaa

        ”Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne” (1 Kor. 15:14).

        

        Kristityt ovat alusta asti uskoneet ja tunnustaneet, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin ja nousi kolmantena päivänä kuolleista.

        

        Nämä pelastushistorialliset tapahtumat ovat Kirkon julistaman evankeliumin perusta. Jos ne tulkitaan epähistoriallisiksi uskonnollisiksi totuuksiksi, ei tehdä oikeutta Raamatun sanalle eikä uskontunnustuksissa lausutulle Kirkon apostoliselle uskolle. Uskon kielen ja arjen kielen tai historian Jeesuksen ja uskon Kristuksen erottelu on nykyään vain yksi tapa, jolla Raamatusta halutaan karsia epämiellyttäviksi tai epäuskottaviksi koettuja asioita.

        

        Tällainen pyrkimys on seurausta halusta muuttaa kristinusko paremmin ajan henkeen sopivaksi. Näin tehdessä pidetään usein kiinni perinteisistä kristillisistä käsitteistä, kuten Jumalan Poika, mutta niille annetaan uusi, radikaalisti poikkeava sisältö. Tämä on seurausta syntisen ihmisen halusta paeta Jumalaa. Näin toimien menetetään tosiasiassa koko kristinusko.

        

        Pyhä Raamattu on kuitenkin Jumalan muuttumaton ilmoitus ihmiskunnalle. Kaikkivaltias Jumala kykenee ilmoittamaan itsensä sillä tavoin ja siinä määrin kuin hän haluaa. Pyhässä Raamatussa hän on ilmoittanut lopullisesti kaiken pelastukseen tarvittavan ja koko tahtonsa Kirkkoaan koskien. Näin ollen myös Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa on muuttumaton. Kristillinen Kirkko voi edelleen yhtyä luottavaisesti ja täydellä sydämellä Paavalin tunnustukseen: "Mutta nytpä Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista." (1 Kor. 15:15)

                

    Suomen Tunnustuksellisen Luterilaisen Kirkon XLIII varsinaisen kirkkokunnankokouksen julkilausuma 28.5.2011