Kuinka pääsen perille kotiin?

Kuinka pääsen perille kotiin?

Katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi koetellen [Jeesusta]: "Opettaja, mitä minun pitää tehdä, että minä iankaikkisen elämän perisin?" Hän sanoi hänelle: "Mitä laissa on kirjoitettuna? Miten luet?" Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi, kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Hän sanoi hänelle: "Oikein vastasit. Tee se, niin olet elävä." Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: "Kuka sitten on lähimmäiseni?" Jeesus vastasi ja sanoi: "Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti, löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi. Eräs pappi sattui kulkemaan sitä tietä, näki hänet ja meni ohi. Samoin myös leeviläinen. Kun hän tuli paikalle ja näki hänet, hän meni ohi. Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, hän armahti häntä. Hän meni hänen luokseen, sitoi hänen haavansa, vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoivasi häntä. Seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaaria, antoi majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä, ja mitä sinulta muuta kuluu, sen palatessani sinulle maksan.' Kuka näistä kolmesta mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?" Hän sanoi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta." Jeesus sanoi hänelle: "Mene ja tee sinä samoin." (Luuk. 10:23–37)

 

 

 

"Opettaja, mitä minun pitää tehdä, että minä iankaikkisen elämän perisin?"

 

 

 

Näin kuuluu erään ihmisen, lainoppineen, kysymys Jeesukselle. Lainoppinut ei tarkoita, että kyseessä on asianajaja, tai tuomari, vaan Jumalan lain eli pyhät Kirjoitukset oppinut mies. Hänen kysymyksensä on merkittävä. Hän on kuunnellut Jeesuksen opetusta ja asettelee nyt sanansa, jotta saisi selvän tästä Jeesuksesta ja hänen opistaan.

 

Miehen kysymyksestä: Mitä minun pitää tehdä, että minä iankaikkisen elämän perisin? voimme huomata, mitä Jeesus on opettamassa. Hän on opettaa iankaikkisesta elämästä, taivaasta. Muistamme Jeesuksen Vuorisaarnasta ”Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta.” (Matt. 5:10) ”Sillä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljon suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, ette pääse taivasten valtakuntaan.” (Matt. 5:20) Tällainen opetus saa tämän lainoppineen kysymään, miten sinne taivaaseen sitten oikein pääsee? Hän koettelee Jeesusta aivan kuin – jos sallitte ilmaisun – näyttämään korttinsa: Jos ei minun vanhurskauteni riitä taivaan ansaitsemiseksi, niin näytä nyt mitä minulta puuttuu!

 

Jeesus vastaa: "Mitä laissa on kirjoitettuna? Miten luet?" Vapahtajamme asettaa kysyjän eteen Jumalan sanan. Huomaa, miten kallisarvoinen ja luotettava Raamattu on! Jumalan Poika, Kristus, ei anna miehelle opetusta, joka olisi vain häneen sovellettavissa, vaan ohjaa hänet kirjoitettuun sanaan, joka on annettu kaikille ohjenuoraksi. Jos siis ihminen pohtii, kuinka tulee pelastuksesta osalliseksi, on aivan turha yrittää kehitellä uutta ilmoitustaa tai kuunnella oman sydämensä ääntä. Jumala vastaa vastaa tähän kysymykseen juuri sanassaan. Sitä varten Raamattu on meille annettu. Eikä vastaus ole sieltä vaikeasti löydettävissä. Erityisesti lainoppineen tämä tulisi tietää. Vastaus tuleekin nopeasti: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi, kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." (5 Moos. 6:5; 3 Moos. 19:18) Tämä on Kymmenen käskyn lain tiivistelmä, kahdesta raamatunkohdasta rakennettu lyhyt selitys, eräänlainen katekeettinen muistisääntö, joka on helppo muistaa.

 Jeesuksen hyväksyy vastauksen. (Noudattakaa käskyjäni ja säädöksiäni, sillä se ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä. (3 Moos. 18:4)) Hän toteaa: ”Tee se, niin olet elävä.” Jeesusta koettelemaan noussut mies saa vastauksen, jonka luulisi häntä miellyttävän, sillä fariseusten ja kirjanoppineiden opetuksen mukaan juuri näin pelastutaan: täyttämällä laki. Mutta hän on päättänyt saada voiton tästä Jeesuksesta, joten jatkaa kuulustelua kysymällä: Kuka se lähimmäinen on, jota tulisi rakastaa, kuin itseään? Raamattu kertoo, että tällä tavoin hän halusi osoittaa olevansa vanhurskas. Hän siis odotti – ensimmäisen vastauksen perusteella – että ehkä Jeesus osoittaisi jonkun ihmisryhmän, vanhemmat, tai köyhät… jolle tulisi olla armelias.

 Jeesus kuitenkin vastaa vertauksella. Mies oli joutunut ryövärien pahoinpitelemäksi. Häneltä oli viety kaikki ja hän makasi maassa kykenemättä auttamaan itseään. Kolme ihmistä hänet kohtaa tiellä kaksi ensimmäistä, vaikka näkivät hänet, menivät ohi. Kolmas, samarialainen, sen sijaan on miehelle avuksi. Tämä vertaus on meille varmaankin tuttu, ja jos keneltä tahansa kysyy, hän varmasti ymmärtää, että tuo samarialainen teki oikein.

Vertauksessa on kuitenkin asioita, jotka on syytä huomioida, koska ne liittyvät juuri tuohon kysymykseen lähimmäisestä, sekä kysymykseen meidän pelastuksestamme. Jos katsomme ensin noita kahta ensimmäistä, pappia ja leeviläistä. He näkivät miehen, joka makasi kuin kuollut, mutta eivät auttaneet. Kuitenkin heillä oli virkansa puolesta syy: ”Jokainen, joka ulkona kedolla koskee miekalla surmattuun tai muulla tavoin kuolleeseen tai ihmisluuhun tai hautaan, olkoon saastainen seitsemän päivää.(4 Moos. 19:17)  Mutta haluaako Jumala tällaista lähimmäistä armahtamatonta kirjaimenkuulijaisuutta? ”Sillä haluan laupeutta enkä uhria, ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja” (Hoos. 6:6)

 

 Samarialaisella kulkijalla sen sijaan ei ollut inhimillisesti ajateltuna syytä auttaa tuota ryöstettyä miestä. Juutalaisten ja samarialaisten välillä oli erimielisyys, jonka perusteella he eivät olleet tekemisissä toistensa kanssa.

Kuitenkin Jeesus kertoo meille, että tuo samarialainen armahti tuota miestä. Hän olisi voinut vedota siihen, etteivät juutalaiset tahdo olla samarialaisten kanssa tekemisissä – todennäköisesti tuo ryövätty mies ei normaaliolosuh-teissa olisi halunnut joutua samarialaisen autettavaksi. Mutta samarialainen armahtaa, hoitaa ja sitoo haavoitetun, ottaa hänet ja hoivaa häntä majatalossa ja vielä maksaa kaikki kulut.

 

 Ja kun Jeesus kysyy lainoppineelta, kenet hän tunnistaa vertauksen lähimmäiseksi, on vastaus melkoisen selvä. Mutta huomaa, kuinka Jeesus asettaa kysymyksen: Nimittäin kuka osoitti olevansa tuon ryövätyn lähimmäinen. Ei siis ole kysymys ainoastaan siitä, kuka on lähimmäinen, vaan myös siitä, kuka osoittaa sen käytännössä. Ei tuolle miehelle ollut lainkaan hyötyä siitä, että hänen lähimmät heimoveljensä toimittivat heille uskottua virkaansa temppelissä, kun hän itse oli kuolemassa tien tomussa. Olla lähimmäinen ja siitä huolimatta pidättää armonsa toiselta ihmiseltä on vastoin Jumalan tahtoa. ”Sillä haluan laupeutta enkä uhria.”

 Kun tuo lainoppinut nyt joutuu vastaamaan Jeesuksen kysymykseen, tämä kyllä tietää vastauksen, mutta siihen vastaaminen ei ole helppo. Niinpä hän ei vastaa: se joka osoitti laupeutta. Näin hän joutuu lausumaan totuudenmukaisesti, vaikka ei tuota laupiasta nimeäkään. Sanat kuitenkin kertovat vastauksen miehen kysymykseen olevan selvän: kaikki ihmiset ovat lähimmäisiäni, vaikka he olisivat Samariasta. Lainoppinut joutuu nöyrtymään Jumalan vaatimukselle ja samalla myöntämään, että ei hänen hurskautensa taivaaseen riitä. Kun hän vastasi Jeesukselle pelastuksen ehdoksi lain täyttämisen, hän itse tuomitsi itsensä. Ei hän rakastanutkaan lähimmäistään kuin itseään, eikä hän ollut lain ensimmäistä tauluakaan täyttänyt, vaikka niin luuli. "Jos joku sanoo: ’Rakastan Jumalaa’, mutta vihaa veljeään, hän on valehtelija. Sillä joka ei rakasta veljeään, jonka hän on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.” (1 Joh. 4:20)

 Jos joku ajattelikin, että Jeesuskin opettaa lainvanhurskautta pelastukseen, että taivaaseen pääsee tekemällä lain töitä, niin tärkeää on huomata, minkä ehdon lainoppinut oli itselleen laittanut: Mitä tulee tehdä iankaikkisen elämän perimiseksi. Jos teoilla haluat taivaaseen, niin Raamattu kertoo kyllä, mitä laki siihen vaatii: puhtaan sydämen ja sieltä nousevat puhtaat ajatukset ja teot. Laki vaatii kaiken, täydellisyyden.

Miksi sitten Jeesus sanoi tälle miehelle, että hän vastasi oikein, jos kerran lain täyttäminen ei viekään pelastukseen? Miehen vastaus oli oikein, mutta hän ei synnin tähden kyennyt sen vaatimukseen. Sen sijaan hän oli vanhurskas omissa silmissään ja ylpeä, hän tarvitsi lain saarnaa. Lain kautta tulee synnintunto. (Room. 3:20) Toisin on laita ihmisen, joka sielunhädässään Filippin vanginvartijan tavoin kysyy saman kysymyksen: ”Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?” Hänelle Kristuksen sanat kuuluvat: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut.” (Apt 16:30–31)

 

 Siksi onkin huomattava, että tuo Jeesuksen esittämä vertaus osoittaa meille myös sen, mikä on meidän tilanteemme pelastuksen asiassa. Me olemme tuo mies, joka on lyötynä ja verissä keskellä korpimaata. Kykenemättöminä auttamaan itseämme. Kuka meidät on näin pahoinpidellyt? Synti. Sen mukana kaikki on mennyt, sielun autuus, hengenrikkaudet, kaikki on poissa, vanhurskauden vaatteet on ryövätty ja revitty olemme Jumalan edessä alastomana ja häpeissämme – se on meidän hengellinen tilamme.

 Meitä lähestyvät kyllä nuo, joilta toivoisimme apua ja joista ajattelemme että niistä voisi olla meille hyötyä, nimittäin Jumalan lain viran haltijat: lain käskyt. Pappi kuvaa sydämen pyhyyden vaatimusta ja leeviläinen tekojen puhtautta. Mutta voi, ne vaativat kaikkea sitä, mitä meillä ei ole: vanhurskautta, pyhyyttä, terveyttä, hengellisiä aarteita. Ne kyllä lähestyvät ja osoittavat tilamme, mutta kiertävät meidät ja kulkevat ohi – ne eivät auta!

 Mutta kuka auttaa? Tuo outo samarialainen, jota kaikkein vähiten avuksi voisi arvata. Hänestä Raamattu lausuu: ”Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.” (1 Kor. 2:9) Se on evankeliumi, joka tuo meille Jumalan, joka armahtaa sydämensä halusta synteihinsä kuollutta ihmistä. Sydämensä ihmisrakkauden tähden Jumala antoi Poikansa Jeesuksen ihmiskunnan Vapahtajaksi. Ei meistä ollut itseämme pelastamaan. Vieläpä aivan syntisestä luonnostamme vihaamme pelastajaamme: ”Me näimme hänet, mutta hänellä ei ollut sellaista muotoa, johon olisimme mieltyneet.” ”Mutta, totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päälleen.” (Jes. 53:2, 4)

Hän on Jeesus – laupias samarialainen. Hän tulee syntisen ihmisen luokse, sillä itseään hän ei voi kieltää (2 Tim. 2:13). Hän ei voi kulkea syntisen ohi ja häntä hylätä, kuten tekee laki vaatimuksineen. Jeesus on syntisen Vapahtaja. Hän itse on omassa ruumiissaan kantanut kaikki syntimme ja sen iankaikkisen rangaistuksen, joka synnin tähden oli meidän päällämme ja meidän jokaisen maksettavanamme aivan viimeistä piirtoa myöten. Sen, Jumalan vihan pohjattoman maljan, joka ihmisen osaksi synnin tähden oli ääriään myöten tullut, Jeesus on sinun puolestasi juonut ja hän on helvetin tuskat kärsinyt ja käynyt että hän saisi sinut sitoa anteeksiantamuksella, jonka hän on hankkinut sinulle pelastukseksi. Evankeliumin lupauksen sanalla hän meidät sitoo ja puhdistaa ja öljyllä ja viinillä. Eikä hän hoidettuaankaan meitä jätä, vaan vieläpä ottaa mukaansa. Ei niin, että joutuisimme häneen nojaten nilkuttaa omassa voimassamme, vaan hän asettaa meidät oman ratsunsa selkään. Hän kantaa ja vie perille (Jes. 46:4), sillä hänen voimassaan me kuljemme, emme omassa voimassamme. Tämä vaatii suurta nöyryyttä, että hyväksymme arvottomuutemme ja avun tarpeemme. Että annamme Jumalalle sen kunnian, että hän saa aikaan meissä kaiken.

 

 Mutta vielä: meidät saatellaan majataloon. Ei vielä kotiin, sitä Vapahtajamme on mennyt meille valmistamaan. Siihen asti on majatalo, seurakunta, hoivapaikkamme. Siellä hän itse meitä parantaa ja on antanut seurakunnalle kaiken tarpeellisen: kaksi denaaria – sanan ja sakramentit, joilla meidän tarpeemme hoidetaan. Ja kaikki, mitä muuta me elämän varrella tarvitsemme – ja me tarvitsemme paljon anteeksiantamusta – Jeesus on käskenyt laittaa hänen maksettavakseen.

Samarialaisen esimerkistä opimme, että seurakunta on Kristuksen ruumis, kutsuttu toimittamaan Kristuksen käsinä ja jalkoina maailman eli kaikkien syntisten sielun hyväksi. Meitä opetetaan myös tässä vertauksessa, että kristillinen seurakunta koostuu aina hengellisesti sairaista ja runnelluista syntisistä, joita Jumala hoitaa Kristuksen armossa. Lisäksi vertaus laupiaasta samarialaisesta on kutsu jokaiselle uskovalle toimimaan siinä paikassa, johon Jumala on hänet kutsunut eli palvelemaan uskollisesti ja armollisesti muita synnin runtelemia.

Mutta huomaa, että evankeliumin uskomisella ja sen todeksi elämisellä on seurauksensa. Nimittäin se, että maailmalle uskova on aina kuin tuo samarialainen oli juutalaisille – kauhistus. Jeeksen sanat on otettava vakavasti: ”Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: 'Ei ole palvelija herraansa suurempi.' Jos he ovat minua vainonneet, he teitäkin vainoavat.” (Joh. 15:20) Mutta on sillä toinenkin seuraus: Jeesus sanoo majatalon isännälle: ”palatessani minä sinulle maksan”. Jeesus on luvannut tulla takaisin. Niin kuin hän on meitä hoitanut ja yhä hoitaa tämän maallisen elämämme aikana, samoin hän on kerran tuleva takaisin ja vievä meidät perille kotiin iankaikkiseen elämään. Hän on sen meille tehnyt ja saanut aikaan. Kääntäkäämme siis sydämemme ja ajatuksemme häntä, laupiasta Jeesustamme, kohti. Amen.

 

 


Tyhjä vasen

Lue saarnoja

    • All
    • Mika Bergman
    • Edward Brockwell
    • Vesa Hautala
    • Markus Mäkinen
    • Kimmo Närhi
    • Dani Puolimatka
    • Markku Särelä
    • Risto Relander
    • Saarna
    • Rippisaarna
    • Hartaus
    • Matt. 7:13 14
    • Matt. 7:15 21
    • Matt. 21:1 9
    • Luuk. 16:1 9
    • Luuk. 17:11 19
    • Luuk. 19:41 47
    • Anteeksiantamus
    • Armonvälineet
    • Evankeliumi
    • Ilo
    • Ikuinen Elämä
    • Israel
    • Jaakob
    • Jeesuksen Kärsimys
    • Jeesuksen Ylösnousemus
    • Job
    • Jumala
    • Jumalan Poika
    • Jumalan Rakkaus
    • Jumalan Sana
    • Kadotus
    • Kaksiluonto–oppi
    • Kaste
    • Katumus
    • Kiitos
    • Kiusaukset
    • Kristillinen Elämä
    • Kristillinen Seurakunta
    • Kristityn Risti
    • Kärsimys
    • Lohdutus
    • Lopunajat
    • Lähimmäisenrakkaus
    • Oikea Oppi
    • Omaisuus
    • Pyhä Henki
    • Raamattu
    • Rauha
    • Sovitus
    • Suru
    • Synti
    • Usko
    • Vanhurskauttaminen
    • Koettelemukset
    • Synninpäästö
    • Kristuksen Taivaaseen Astuminen
    • Johannes Kastaja
    • Paastonaika Ja Pääsiäinen
    • Rukous
    • Esirukous
    • Pääsiäissunnuntai
    • Toinen Pääsiäispäivä
    • 1. Sunnuntai Pääsiäisestä (Quasi Modo Geniti)
    • 2. Sunnuntai Pääsiäisestä (Misericordias Domini)
    • 3. Sunnuntai Pääsiäisestä (Jubilate)
    • 4. Sunnuntai Pääsiäisestä (Cantate)
    • Marianpäivä
    • Laskiaissunnuntai (Esto Mihi)
    • 1. Paastonajan Sunnuntai (Invocavit)
    • 2. Paastonajan Sunnuntai (Reminiscere)
    • 3. Paastonajan Sunnuntai (Oculi)
    • 4. Paastonajan Sunnuntai (Laetare)
    • 5. Paastonajan Sunnuntai (Judica)
    • Palmusunnuntai
    • Kiirastorstai
    • 1. Adventtisunnuntai
    • 2. Adventtisunnuntai
    • 3. Adventtisunnuntai
    • 4. Adventtisunnuntai
    • Jouluaatto
    • Ensimmäinen Joulupäivä
    • Joulun Jälkeinen Sunnuntai
    • Uudenvuodenaatto
    • Uudenvuoden Päivän Jälkeinen Sunnuntai
    • Septuagesimasunnuntai
    • Seksagesimasunnuntai
    • Loppiainen
    • 1. Sunnuntai Loppiaisesta
    • 2. Sunnuntai Loppiaisesta
    • 3. Sunnuntai Loppiaisesta
    • 4. Sunnuntai Loppiaisesta
    • 5. Sunnuntai Loppiaisesta
    • 6. Sunnuntai Loppiaisesta
    • Kynttilänpäivä
    • Helluntai
    • Pyhän Kolmiykseyden Päivä
    • 2. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 3. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 4. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 5. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 6. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 8. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 9. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 10. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • Helatorstai
    • 13. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 14. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 16. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 17. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 18. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 19. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • Mikkelinpäivä
    • 20. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 21. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 22. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 23. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 26. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • Pyhäinpäivä
    • Kirkkovuoden Lähinnä Viimeinen Sunnuntai
    • Tuomiosunnuntai
    • Pyhä Ehtoollinen
    • Maallinen Ja Hengellinen Uskovan Elämässä
    • Pyhä Raamattu
    • Pyhä Saarnavirka
    • Harha
    • Antaminen
    • Etsikkoaika
    • Lähimmäinen
    • Kiitollisuus
    • 22.Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • 4. Paastonajan Sunnuntai
    • 1. Vuosikerta
    • Kristuksen Ylimmäispapillinen Virka
    • Luuk. 5:1 11
    • Jaak. 1:22 27
    • 2. Piet. 1:17
    • Matt. 11:25 27
    • Luuk.10:23 37
    • Laupias Samarialainen
    • Lapsenusko
    • Viettelykset
    • Jumalan Valtakunta
    • Matt.18:1 11
    • Jumalan Armo
    • Liiton Arkki
    • 17. Pyhän Kolmiykseyden Päivän Jälkeinen Sunnuntai
    • Luuk.14:1 6
    • Lakihenkisyys
    • Esivalta
  • Oletus
  • Päivämäärä
  • Satunnainen
  • Silloin fariseukset menivät ja neuvottelivat, kuinka saisivat hänet sanoissa kiedotuksi. He lähettivät hänen luokseen opetuslapsensa herodeslaisten kanssa sanomaan: "Opettaja, tiedämme, että olet totuudellinen ja opetat Jumalan tietä totuudessa kenestäkään välittämättä, sillä et katso henkilöön. Sano siis meille: miten arvelet? Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei?" Mutta Jeesus ymmärsi heidän
    Read More
    • 23. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • Esivalta
    • Markus Mäkinen
  • Mutta kun fariseukset kuulivat, että hän oli vaientanut saddukeukset, he kokoontuivat yhteen, ja eräs heistä, lainoppinut, kysyi häneltä kiusaten: "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?" Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.' Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on:
    Read More
    • 18. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • Jumalan Rakkaus
    • Lähimmäisenrakkaus
    • Saarna
    • Vesa Hautala
  • Sitten [Jeesus] astui veneeseen, meni jälleen toiselle rannalle ja tuli omaan kaupunkiinsa. Katso, hänen luokseen tuotiin halvaantunut mies, joka makasi vuoteella. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: "Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi ovat sinulle anteeksiannetut." Katso, muutamat kirjanoppineista sanoivat mielessään: "Tämä pilkkaa." Mutta Jeesus ymmärsi heidän ajatuksensa
    Read More
    • 19. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • Esirukous
    • Kärsimys
    • Markus Mäkinen
    • Rukous
  • Tapahtui, että kun [Jeesus] tuli sapattina erään fariseusten johtomiehen taloon aterialle, he pitivät häntä silmällä. Katso, siellä oli vesitautinen mies hänen edessään. Jeesus alkoi puhua lainoppineille ja fariseuksille ja sanoi: "Onko luvallista parantaa sapattina?" Mutta he olivat vaiti. Hän tarttui häneen, paransi hänet ja laski menemään. Hän sanoi heille: "Jos
    Read More
    • 17. Pyhän Kolmiykseyden Päivän Jälkeinen Sunnuntai
    • Jumalan Armo
    • Jumalan Rakkaus
    • Lakihenkisyys
    • Luuk.14:1 6
    • Markus Mäkinen
  • Sen jälkeen tapahtui, että hän vaelsi Nain-nimiseen kaupunkiin, ja hänen kanssaan vaelsi monia hänen opetuslapsistaan sekä suuri kansanjoukko. Kun hän nyt lähestyi kaupungin porttia, katso, kannettiin ulos kuollutta, äitinsä ainoaa poikaa. Äiti oli leski, ja hänen kanssaan oli paljon ihmisiä kaupungista. Hänet nähdessään Herra armahti häntä ja sanoi hänelle: "Älä
    Read More
    • 16. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • Jumalan Armo
    • Liiton Arkki
    • Markus Mäkinen
    • Sovitus
  • Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: "Kuka sitten on suurin taivasten valtakunnassa?" Hän kutsui luokseen lapsen, asetti sen heidän keskelleen ja sanoi: "Totisesti sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette tule taivasten valtakuntaan. Sen tähden, se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Se,
    Read More
    • Jumalan Valtakunta
    • Lapsenusko
    • Markus Mäkinen
    • Matt.18:1 11
    • Mikkelinpäivä
    • Usko
    • Viettelykset
  • Jumala voi tehdä pahastakin hyvää Sen jälkeen kun Joosef oli haudannut isänsä, hän palasi Egyptiin, hän ja hänen veljensä sekä kaikki, jotka hänen kanssaan olivat menneet hautaamaan hänen isäänsä. Mutta Joosefin veljet pelkäsivät, kun heidän isänsä oli kuollut, ja ajattelivat: "Ehkä Joosef nyt alkaa vainota meitä ja kostaa meille kaiken
    Read More
    • 13. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • Koettelemukset
    • Saarna
    • Vesa Hautala
  • Katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi koetellen [Jeesusta]: "Opettaja, mitä minun pitää tehdä, että minä iankaikkisen elämän perisin?" Hän sanoi hänelle: "Mitä laissa on kirjoitettuna? Miten luet?" Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi, kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Hän sanoi
    Read More
    • 13. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • Laupias Samarialainen
    • Luuk.10:23 37
    • Markus Mäkinen
  • Siihen aikaan Jeesus vielä puhui ja sanoi: ”Ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on ollut otollista sinun edessäsi. Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne
    Read More
    • 14. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • Markus Mäkinen
    • Matt. 11:25 27
    • Usko
  • Sillä hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun tältä majesteettiselta kirkkaudelta tuli hänelle tämä ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt." (2. Piet. 1:17) Kristus Jeesus sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden. Psalmissa 97 sanotaan: HERRA on kuningas! riemuitkoon maa. Iloitkoot saaret, niin monta kuin niitä
    Read More
    • 2. Piet. 1:17
    • Markus Mäkinen
    • Rippisaarna
  • Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita pettäen itsenne. Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimesta luonnollisia kasvojaan. Hän katselee itseään, lähtee pois ja unohtaa heti, millainen oli. Mutta se, joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä
    Read More
    • 8. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • Jaak. 1:22 27
    • Markus Mäkinen
  • ”Tapahtui, että kun kansa tunkeutui Jeesuksen ympärille kuulemaan Jumalan sanaa ja hän seisoi Genetsaretin järven rannalla, hän näki järven rannassa kaksi venettä; mutta kalastajat olivat lähteneet niistä ja huuhtoivat verkkojaan. Hän astui niistä toiseen, joka oli Simonin, ja pyysi häntä viemään sen vähän matkan päähän maasta; ja hän istui ja
    Read More
    • 5. Sunnuntai Pyhän Kolmiykseyden Päivästä
    • Kimmo Närhi
    • Luuk. 5:1 11
  • 3. pääsiäisenjälkeinen sunnuntai, I vsk Jeesus sanoi opetuslapsillensa: ”Vähän aikaa, niin ette enää näe minua, ja taas vähän aikaa, niin näette minut, sillä minä menen Isän luo." Silloin muutamat hänen opetuslapsistaan sanoivat toisilleen: "Mitä tarkoittaa, kun hän sanoo meille: 'Vähän aikaa, niin ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin
    Read More
    • Jumalan Sana
    • Markus Mäkinen
  • Pääsiäispäivä. Mutta viikon ensimmäisenä päivänä he ja eräitä muita naisia tuli hyvin varhain haudalle tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit. He huomasivat kiven vieritetyksi pois haudalta. He menivät sisälle, mutta eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Tapahtui, että kun he olivat tästä ymmällä, katso, kaksi miestä seisoi heidän edessään säteilevissä vaatteissa. He
    Read More
    • Evankeliumi
    • Jeesuksen Ylösnousemus
    • Markus Mäkinen
    • Pääsiäissunnuntai
    • Sovitus
  • 5. paastonajan sunnuntai (judica) I vsk Mutta kun Kristus tuli esiin tulevaisen hyvän ylipappina, hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, jota ei ole käsillä tehty, se on: joka ei ole tätä luomakuntaa, meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan pyhään ja sai aikaan iankaikkisen
    Read More
    • 1. Vuosikerta
    • 5. Paastonajan Sunnuntai (Judica)
    • Kimmo Närhi
    • Kristuksen Ylimmäispapillinen Virka
  • 4. paastonajan sunnuntai I vsk. Joh. 6:1-15 Sen jälkeen Jeesus meni Galilean, se on Tiberiaan, meren tuolle puolelle. Häntä seurasi paljon kansaa, koska he näkivät ne tunnusteot, joita hän teki sairaille. Jeesus nousi vuorelle ja istui sinne opetuslapsineen. Pääsiäinen, juutalaisten juhla, oli lähellä. Kun Jeesus nosti silmänsä ja näki paljon
    Read More
    • 4. Paastonajan Sunnuntai
    • Paastonaika Ja Pääsiäinen
    • Risto Relander
    • Saarna
  • 4. paastonajan sunnuntai (puolipaasto), I vuosikerta. Kun kastesumu oli haihtunut, katso, erämaassa oli maan pinnalla hienoa mannaa, hienoa kuin härmä. Kun israelilaiset näkivät sen, he sanoivat toisilleen: "Se on mannaa." Sillä he eivät tienneet, mitä se oli. Mooses sanoi heille: ”Tämä on se leipä, jonka HERRA on antanut teille syötäväksi.”
    Read More
    • 4. Paastonajan Sunnuntai (Laetare)
    • Evankeliumi
    • Markus Mäkinen
    • Pyhä Ehtoollinen
    • Rippisaarna
  • Psalmissa 19 Pyhä Henki nostaa silmämme taivaiden ääriin, ja näin hän näyttää meille Jumalan Sanan valtavan ja suuren aarteen. Sellainen voima Sanalla on, että se tunkeutuu sielujemme syvyyksiin. Olemme täynnä hämmästystä Jumalan ihmeistä sekä hänen maailmassaan että hänen Sanassaan. Psalmista aloittaa ylistämällä Jumalaa hänen kunniastaan, jota julistetaan luomakunnassa. Hän ylistää
    Read More
    • Edward Brockwell
    • Hartaus
    • Jumalan Sana
    • Pyhä Raamattu
    • Usko
  • 1. paastonajan sunnuntai (Invocavit), 1. vsk. 1 Moos. 3:1–15 Mutta käärme oli älykkäin kaikista kedon eläimistä, jotka HERRA Jumala oli tehnyt. Se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?" Vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä
    Read More
    • 1. Paastonajan Sunnuntai (Invocavit)
    • Markus Mäkinen
    • Saarna
  • 2. paastonajan sunnuntai (Reminiscere), 1. vsk, Matt. 15:21-28. Sitten Jeesus lähti sieltä ja vetäytyi Tyyron ja Siidonin tienoille. Katso, kanaanilainen nainen tuli niiltä seuduilta ja huusi sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti tytärtäni." Mutta hän ei vastannut hänelle sanaakaan. Hänen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat häntä sanoen: "Päästä
    Read More
    • 2. Paastonajan Sunnuntai (Reminiscere)
    • Markus Mäkinen
    • Saarna
Lataa lisää pidä SHIFT pohjassa ladataksesi kaikki Lataa kaikki

Muista myös saarnakirjat

    • All
    • G. A. Aho
    • Rupert Efraimson
    • Markku Särelä
    • C. F. W. Walther
    • Saarnakirjat
    • Hartauskirjat
  • Oletus
  • Otsikko
  • Päivämäärä
  • Satunnainen