9. ja 10. käsky

9. ja 10. käsky

kuva19

ÄLÄ HIMOITSE LÄHIMMÄISESI HUONETTA.
ÄLÄ HIMOITSE LÄHIMMÄISESI AVIOPUOLISOA, PALKOLLISIA, KARJAA
ÄLÄKÄ MITÄÄN HÄNEN OMAANSA

Suuressa, kauniissa talossa vietettiin isännän syntymäpäiviä. Paljon vieraita oli saapunut. Lapset leikkivät talon tyttären, Liisan, huoneessa. Liisalla oli hauska leikki. Hän keitti leikkikahvia leikkihellalla kaikille nukeille, jotka istuivat pienillä tuoleilla. Eräs vieraista, Maija-niminen tyttö, katseli kademielin kaikkia leluja ja erikoisesti hellaa, joka oli aivan oikean hellan näköinen. Hellan vieressä oli toinen, vaatimattomampi puusta tehty leikkihella.

– Miksi sinulla on kaksi hellaa? kysyi Maija.

– Tämä puinen on vanha ja nyt olen saanut tämän uuden, selitti Liisa onnellisena.

– Et sinä kahta tarvitse, penäsi Maija.

– Kyllä minä tarvitsen, minulla on suuri perhe, selitti pieni emäntä,

– ja sitä paitsi tämä puinen on minulle rakas, koska isä on sen itse tehnyt.

– Mutta minulla ei ole yhtään hellaa ja minä kyllä otan tämän puuhellan itselleni, sanoi Maija ja samassa hän jo sieppasi lattialta puisen leikkihellan ja juoksi saaliineen pois.

Sisällä salissa vanhempi väki ihaili talon kauniita esineitä ja nautti runsaasta kestityksestä. Eräs rouva sanoi toiselle. – Kyllä Ellin kelpaa olla emäntänä tällaisessa talossa! Olisinpas minä hänen tilallaan. – Sanopas muuta, virkkoi toinen, – ja niin hyvä ja iloinen mieskin kuin hänellä on. Aivan käy kateeksi. Mutta muistathan vielä sen ajan, jolloin hänen täytyi käydä oikeutta sisarensa lapsia vastaan, saadakseen itselleen talon jakamattomana. Onneksi hän osasi pitää puolensa, vaikka säälihän on niitä lapsiakin, orporaukkoja. – Niin, niin, huokasi ensimmäinen, – niin se on maailmassa, eteensä on katsottava, jos mielii rikastua. On otettava vaikka toisilta. Mutta katsopas tuota ryijyä, olisipas se minun seinälläni!

Kertomuksestamme jo näet, mitä himoitseminen tarkoittaa. Sehän on juuri tuota toiselle kuuluvan omaisuuden haluamista. Yhdeksännessä ja kymmenennessä käskyssä Jumala kieltää kaiken tällaisen. Niissä kehotetaan meitä tyytymään siihen osaan, minkä Jumala meille kullekin on armossaan suonut ja iloitsemaan ystäviemme menestyksestä. Mutta sekä lapset, että aikuiset rikkovat alituisesti näitä käskyjä vastaan. Sen vuoksi niitä onkin kaksi. Meitä varoitetaan ensiksi himoitsemasta lähimmäisemme huonetta, eli hänen kotiaan ja tavaraansa. Emme saa sitä kadehtia, emmekä yrittää vääryydellä itsellemme anastaa. Maijan teko oli ruma, se oli aivan yhtä suuri synti, kuin noiden kahden aikuisen kateus ja talon isännän petos, hänen anastaessaan itselleen toisille kuuluvan perinnön.

Mutta toiseksi lähimmäisemme koko omaisuus, hänen aviopuolisonsa, palvelijansa ja kaikki omaisuutensa kuuluvat vain hänelle. Meidän tulisi auttaa lähimmäisiämme, että he saisivat pitää sen, minkä ovat Jumalalta saaneet. Kun Jumala nyt aivan kuin kahteen kertaan vakuuttaa meille, ettemme saa himoita toisen omaa, on tämä siis hyvin tärkeä asia. Kuinka helposti meidän syntisessä sydämessämme syntyykään kateus niitä kohtaan, joilla mielestämme on enemmän kuin meillä. Emme lainkaan tahdo muistaa, mitä kaikkea hyvyyttä itse olemme Jumalalta saaneet aivan ansiotta. Niin kiittämättömiä olemme.

Kun taivaallinen Isämme antoi meille nämä kymmenen käskyä, hän ensimmäisen taulun kolmella käskyllä kehottaa meitä rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja toisen taulun seitsemällä käskyllä hän kehottaa meitä rakastamaan lähimmäistämme niin kuin itseämme. Näihin kahteen pääkäskyyn sisältyvät sitten kaikki nämä juuri oppimamme kymmenen käskyä. Niinpä me siis opimme, ettemme saa lähimmäistämme vahingoittaa hänen omaisuutensakaan puolesta. Niin kuin Jumala on kieltänyt meitä vahingoittamasta lähimmäisemme elämää tai mainetta, niin hän myös tahtoo varjella kaiken, mitä hän on ihmisille lahjoittanut. Hän tahtoo meidän olevan puhdassydämisiä ja puhtaita ajatuksiltamme ja niin välttämään syntiä.

Olemmeko me puhtaita? Oi, ei! Näemme, miten turmeltunut on sydämemme. Häveten on meidän tunnustettava taivaalliselle Isälle: Olen rikkonut sinun pyhät käskysi, sydämeni on likainen ja syntiä täynnä. Mutta samalla meillä on etuoikeus sanoa: Puhdista sinä minun sydämeni rakkaan Poikasi, Vapahtajamme tähden, anna anteeksi syntini! Taivaallinen Isämme on luvannut kuulla meitä ja tämän anteeksiantamuksen on hän vahvistanut pyhässä kasteessamme jo, kun olimme pieniä lapsia. Tähän kasteemme liittoon tahdomme pitäytyä ja siinä pysyä. Tähän auta meitä kaikkia, rakas taivaallinen Isämme. Amen.