Poika ja eväslaukku

Poika ja eväslaukku

Täällä on poikanen, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Joh.6:9.

Kerran naapurin täti kysyi pieneltä pojanvesseliltä: "Käytkö sinä pyhäkoulua?" Poika vastasi: "En käy". "Miksi et käy, eikö sinun kotoasi lainkaan lähetetä lapsia pyhäkouluun", kysyi täti edelleen. "Kyllä, kyllä meiltä tytöt käyvät, mutta ei me pojat", oli vastaus.

Mutta jo yli kaksituhatta vuotta sitten oli tapana, että pojatkin olivat kuulemassa Jumalan sanaa. Se tapa on yhä edelleen yhtä hyvä ja uusi tapa kuin sekin, että tytöt käyvät sitä kuulemassa. Raamatussa kerrotaan, että kerran, kun Jeesus opetuslapsineen oli mennyt erämaahan, yksinäisyyteen, seurasi heitä paljon kansaa. Jeesus näki heidät ja hänen kävi heitä sääli. Jeesus tiesi, että kun matka tänne erämaahan oli pitkä, niin varmaan oli kansalla jo nälkä. Hän siis kysyi opetuslapseltaan Filippukselta: "Mistä ostamme leipää näiden syödä?" Tämän hän sanoi koetellakseen opetuslapsiaan. Filippus vastasi, että kahdensadan denarin leipämäärä ei heille riittäisi, niin että kukin heistä saisi edes vähän. Mutta silloin sanoi Andreas, toinen opetuslapsi: "Täällä on poikanen, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa, mutta mihin niistä on näin monelle?" Mutta Jeesus sanoi: "Asettakaa kansa aterioimaan". Kansa asettui siis ruohikkoon ja heitä oli noin viisituhatta miestä. Lisäksi tietysti naisia ja lapsia. Jeesus otti leivät ja kiitti ja jakeli istuville; samoin kaloistakin, niin paljon kuin tahtoivat. He kaikki söivät kylliksensä. Jeesus käski koota tähteeksi jääneet palaset, ja he kokosivat kaksitoista koria palasia.

Tässä meillä on erikoinen kertomus. Luuletko, että poika, joka oli siellä mukana eväineen, olisi koskaan tahtonut matkaansa tekemättömäksi? Enpä luule. Hän oli lähtenyt katsomaan Jeesusta, kuten niin monet muutkin, mutta ehkäpä hänen äitinsä oli huolehtinut, että hän saisi evästä laukkuunsa. Pojathan usein unohtuvat koko päiväksi ulos. Äiti ei tahtonut estää häntä menemästä Jeesusta kuulemaan, hän vain huolehti, ettei poika olisi nälässä. Nyt joutuikin poika näiden eväidensä ansiosta näin suuren ihmetyön todistajaksi. Vaikka ei Raamattu meille tarkemmin asiaa kerrokaan, niin uskonpa pojan tunkeneen itsensä niin lähelle kuin mahdollista ja kuulleen apostolien huolekkaan puheen leivästä. Siispä hän tarjosi mitä hänellä oli. Näin tekee oikea kristitty. Hän on valmis jakamaan siitä, mitä Jumala hänelle on antanut, vähästäänkin tarvitseville. Kun Jeesus siunaa antimme, on se oleva moninkertainen siunaus.

Huomaathan, että ennen kuin Jeesus jakoi leivän, hän kiitti. Toisin sanoen hän siunasi ruuan. Tämä on meille esimerkiksi. Kun siunaamme ruokamme ennen kuin käymme aterioimaan, se on osoituksena siitä, että muistamme, keneltä ruoka tulee. Samalla kun siitä kiitämme, rukoilemme, että se riittäisi meille aina.

Huomaa vielä, että Jeesus käskee koota tähteeksi jääneet palaset. Ei Jumalan antamaa ruokaa saa jättää heitteille. Kaikki on korjattava talteen, ja mikä ei kelpaa ihmisille, kelvannee eläimille. Meidän tulee oppia kunnioittamaan leipää, joka on Jumalan meille lahjoittamaa.

Uskonpa, ettei yksikään poika arvelisi, jos voisi päästä tuon pojan tilalle. Mutta miksi poika oli siellä? Hän tahtoi kuulla Jeesuksen sanoja. Niin yhä vieläkin kerrotaan meille Jeesuksesta, opetetaan hänen sanojaan, etkö siis tahtoisi olla niitä kuulemassa? Jeesus on puhunut sekä pojille että tytöille, kaikille meille ihmisille.