Jäähyväisjuhla Trooaassa oli syvästi liikuttanut kaikkien mieliä. Niinpä Paavali keskusteli joidenkin kanssa aamuun asti. Kun aurinko nousi, hän kehotti matkakumppaneitaan lähtemään laivalla. Paavali itse halusi kulkea jalan seuraavaan satamaan, Assoon toiselle puolelle niemeä, jonka ympäri laiva purjehti. Hän ehtisi perille yhtä pian kuin laivakin, sillä matka maitse oli paljon lyhyempi.
Niin Paavali suuntasi yksinäiset askelensa kohti Assoa. Ilma oli aamulla vielä viileä. Matkaa oli 35 km. Tuskin hänellä olikaan ollut monta tällaista hiljaista yksinäistä hetkeä. Nyt oli hyvä rukouksessa kantaa seurakuntien asioita Jumalalle. Mielessä kulkivat ajatukset siitä, mitä Jerusalemissa tulisi tapahtumaan. Pahat aavistukset eivät jättäneet häntä, mutta sydämessä asui järkähtämätön luottamus Jumalan apuun ja johdatukseen.
Asson satamassa Paavali nousi laivaan. Nyt olivat kaikki koolla: Paavali ja Luukas, joka kirjoitti tapahtumat muistiin sekä pakanaseurakuntien edustajat. He olivat matkalla helluntaijuhlille tervehtimään Jerusalemin seurakuntaa avustuslähetys mukanaan. Näin he halusivat osoittaa rakkautta ja vahvistaa uskonyhteyttä pakanakristittyjen ja juutalaiskristittyjen välillä.
Laiva jatkoi matkaa viivyttelemättä. Purjehdittiin Kion ohi Samoon ja Miletoon. Näin mentiin Efeson ohi, Paavali ei halunnut poiketa sinne, sillä siellä olisi kulunut liian paljon aikaa. Kuitenkin hän halusi hyvästellä Efeson vanhimmat. Heille lähetettiin sana, että he saapuisivat Miletoon.
Efeson vanhimmat noudattivat heti Paavalin kutsua ja saapuivat Miletoon. Täälläkin järjestettiin jäähyväisjuhla. Paavali piti puheen, niin kuin aina ennenkin. Mutta nyt hän puhui paljon myös omasta työstään. Hän ei ollut keneltäkään mitään pyytänyt, vaan täälläkin hän oli ansainnut elantonsa telttojen tekemisellä.
Paavali oli uskollisesti ja ahkerasti todistanut kaikille uskoa Herraan Jeesukseen. Hän oli saarnannut julkisesti ja käynyt kodeissa. Hän tiesi, että häntä odotti kahleet ja ahdistukset, kun hän menee Jerusalemiin. Mutta Paavali tiesi myös, että hänen oli sinne mentävä. Pyhä Henki oli hänelle sen ilmoittanut. Niin hän myös tiesi, ettei hän enää voisi nähdä näitä rakkaita uskonveljiä uudelleen. Siksi Paavali varoittaa seurakunnan vanhimpia, siitä mitä on tulossa:
"Minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät lauma säästä ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat vetääkseen opetuslapset mukaansa." Tämä oli Paavalin suurin huoli. Omaa henkeään hän ei pitänyt minkään arvoisena, kunhan hän vain täyttää sen tehtävän, jonka hän on Jeesukselta saanut.
Kun Paavali lopetti puheensa, he polvistuivat rukoukseen. Ihmiset syleilivät Paavalia hyvästiksi itkien haikeasti. Heitä suretti eniten se, etteivät enää saisi häntä nähdä. Mutta matkalaiset lähtivät ja koko saattoväki seurasi heitä laivalle asti.