Notice: Undefined offset: 1 in /var/www/luterilaicom/public_html/components/com_content/router.php on line 338
Kasvit

Kasvit

vuokot.jpg 

Leena ja Lotta ovat siskoksia. Kesällä he menivät niitylle tekemään kukkaseppeleitä päähänsä. Siellä kasvoi päivänkakkroita ja kissankelloja, puna-apiloitakin ja sellaisia kukkia, joita tytöt eivät tunteneet. Kerätään tästä äidille kukkakimppu ja yllätetään hänet, kun hän tulee töistä. Äiti ilahtuu varmasti, hänhän pitää niin paljon kukista. Kun äiti tuli työstä kotiin, hän huomasi heti kukkakimpun keittiön pöydällä. Mistä te olette löytäneet näin kauniita kukkia, ihmetteli äiti.

Oletko koskaan ajatellut, miten suuri ihme on kevään ensimmäinen valkovuokko. Joka vuosi vielä melkein jäisestä maasta nousee kaunis, hento, valkoinen kukkanen. Tai se, kun lehdet puhkeavat keväällä puihin. Niin puhtaan vihreät ja niitä puhkeaa miljoonittain. Eikö sinustakin siinä näy Luojan luomisvoima. Ihmeellinen luomus on omenakin. Ensin omenapuu kukkii valkoisena, sitten kukat lakastuvat ja niiden paikalle kypsyy ihanat herkulliset omenat. Mistähän niihin tulee vielä punainen värikin. Jumala tarjoilee meille ilmaiseksi mustikat ja puolukat metsissä - yltäkyllin - paljon enemmän kuin jaksamme kerätä ja syödä. Tiedätkö herkullisempaa kuin äidin tuoreista mustikoista paistama mustikkapiirakka.

Osaatko laulun:

    Sinikello nurmikolla kasvoi päivänpaisteessa.
    Kesätuuli leppeästi soitti pikku kelloa.

    Mitä soitat sinikello, mitä kerrot kukkanen?
    Mikä soittosi on aihe, kerrotko sä mulle sen?

    Kerron Luojan hyvyydestä, joka kesän meille toi.
    Mustan mullan syvyydestä valohon mun nousta soi.

    Luoja antoi mulle puvun, kaunehista kauneimman.
    Hän myös tietää päiväin luvun, antaa ruuan runsahan.

    Sinikello soitollansa tahtoi mulle muistuttaa,
    ettei Isä taivahassa koskaan voi mua unhottaa.

    Hän se hoitaa lastaan pientä, antaa vaatteet, ravinnon.
    Elon tiellä sylissänsä kantaa taivaan kotohon.




    (Sanat: I.E.Ojala 1883 - 1940)