Vesa Hautala
  • Room 1:16

    Teol. yo. Vesa Hautalan aamuhartaus Raamattuleirillä 2010 Siitamajalla

  • Rukoilemme Isää Pojan kautta Pyhässä Hengessä

    Pastori Vesa Hautalan saarna 1.5.2016 Tampereella

  • Rukous ja lähimmäinen

    Pastori Vesa Hautalan oppitunti Raamattuleirillä 7.7.2016 Siitamajalla

  • Saarna ja sen kuuleminen

    Teol. yo Vesa Hautalan oppitunti Raamattuleirillä 2012
    Teema Jumalanpalvelus

  • Saarna, Matt 16:21-23

    Teol. yo. Vesa Hautalan saarna Talvileirin päätösjumalanpalveluksessa 13.3.2011 Siitamajalla

  • Saarna, Matt 5:17-19

    Teol. yo. Vesa Hautalan saarna 3.8.2011 Helsingissä

  • Saarnavirka ja yleinen pappeus

    Pastori Vesa Hautalan oppitunti Uskonpuhdistusjuhlan päiväjuhlassa 31.10.2015 Lahdessa

  • Sana kantaa satoa

    Pastori Vesa Hautalan saarna 4.2.2018 Tampereella

  • Sanoma vapautuksesta

    Vikaari Vesa Hautalan saarna Syysjuhlan päätösjumalanpalveluksessa 27.9.2015 Siitamajalla.

  • Seurakunnan jumalanpalvelus on esimakua taivaan ilosta

    Teol. yo Vesa Hautalan oppitunti Syysjuhlilla 2010 Siitamajalla

  • Seurakunnassa on saarnavirka

    Pastori Vesa Hautalan oppitunti Raamattuleirillä 8.7.2016 Siitamajalla

  • Tavoitteeksi: Yksin Jumalan tahto

    Teol. yo Vesa Hautalan iltahartaus Raamattuleirillä 8.7.2011
    Leirin teemana "Kristus meidän vanhurskautemme"

  • Täyttykää Hengellä, puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle

    Teol. yo Vesa Hautala iltahartaus Raamattuleirillä 2012
    Teema Jumalanpalvelus

  • The Pastoral Office Derives from the Office of the Apostle

    Theological presentation of pastor Vesa Hautala in Theological conference in Siitamaja on 24.9.2016

  • Todistus Kristuksesta (Saarna, Joh. 15:26-27)

    Teol. kand. Vesa Hautalan saarna 12.5.2013 Siitamajalla

  • Tuhlaajapojan odottamaton isä

    Pastori Vesa Hautalan saarna Orivedellä 2.7.2017

  • Tule työhön Herran viinitarhaan!

    Pastori Vesa Hautalan saarna 24.1.2016 Tampereella

  • Tule, sillä hän tulee pian!

    Pastori Vesa Hautalan saarna 6.12.2015 Tampereella

  • Tulevaisuus ja toivo

    Pastori Vesa Hautalan puhe Tampereen seurakunnan joulujuhlassa 3.12.2017

  • Tunne Kristus, Jumalan pelastava viisaus

    21. sunnuntaina Pyhän Kolmiykseyden päivästä, III vuosikerran epistolateksti

    Sillä minä tahdon, että te tiedätte, kuinka suuri kilvoittelu minulla on teidän tähtenne ja laodikealaisten ja kaikkien tähden, jotka eivät ole minun ruumiillisia kasvojani nähneet, että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä. Tämän minä sanon, ettei kukaan teitä pettäisi suostuttelevilla puheilla. Sillä jos ruumiillisesti olenkin poissa, olen kuitenkin teidän kanssanne hengessä ja iloitsen nähdessäni järjestyksen, joka teidän keskuudessanne vallitsee, ja teidän lujan uskonne Kristukseen. Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä, juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen. (Kol. 2:1–7)

    I.

    Rakkaat kristityt! Mitä on todellinen viisaus? Ihmiset ovat vuosi­tuhansia etsineet vastausta tähän kysymykseen vastauksia uskonnon, tieteen ja filosofian avulla. Raamatun antama vastaus ei kuitenkaan ole ”mitä” vaan ”kuka”.

    Kristuksessa ovat kätkettyinä kaikki viisauden ja tiedon aarteet. Hän on Jumalan Viisaus, jonka kautta koko maailma on tehty. ”Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät – – kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa”. (Kol. 1:15–17).

    Niinpä kaikki oikea tieto ja viisaus, mitä maailmassa on, tulee Kris­tukselta, kaiken luojalta. Jumalan luomaton Sana, jonka kautta maail­ma on luotu, opettaa ihmislapsille, mikä on totta ja oikeaa: Hän tekee antaa järjen, jolla ihminen tutkii maailmaa. Hän antaa viisauden erottaa hyvä ja paha.Kykymme ymmärtää maailmaa ja tietää ylipäänsä mitään perustuu Jumalan luo­mis­työhön. Jumalan luomana ihminen kykenee tutkimaan maailmaa, jonka Jumala on myös luonut, ja teke­mään sitä koskevia tosia päätelmiä. Luomisen perusteella meil­lä on myös todellinen kyky erottaa hyvä ja paha, jotka eivät ole vain inhi­mil­li­siä käsitteitä.

    Nämä Jumalan antamat kyvyt ovat kuitenkin meissä synnin särkemiä ja heikentämiä. Niistä on jäljellä jotain, niin että ihmiskunnalla voi olla tietoa ja viisautta tämän maailman asioissa. Kristus-Viisaus sa­noo itsestään Sananlaskujen kirjassa: ”Minun avullani kuninkaat hal­litsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät. Minun avul­la­ni päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.” (Snl. 8:15–16) Maallinen viisauskin on Jumalan lahjaa hänen Poi­kan­sa kaut­ta, jossa maailma on luotu. Siksi meidän tulee rukoilla sitä hänel­tä itsellemme ja apostolisen käskyn mukaan myös esi­vallalle. (1 Tim. 2:1) Jumalan Poika tahtoo synnin särkemässä maail­massakin varjella hyvää luomistyötään ja säilyttää siinä järjestyksen.

    Hengellisen viisaus ja Jumalan tunteminen meiltä kuitenkin langen­neina puuttuu. Paavali kirjoitti, että ihminen on”pimentyn[yt] ym­mär­rykseltään ja vieraantun[ut] Jumalan elämästä [hänessä] olevan tietämättömyyden tähden ja sydämensä paatumuksen tähden” (Ef. 4:18).”Luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hen­gen on”. (1 Kor. 2:14) Hän voi tietää asioita Jumalan olemassa­olosta, suuruudesta ja hyvyydestä. Mutta todellinen Jumalan tunte­mi­nen, rak­kaudellinen yhteys häneen, ei kuitenkaan ole mah­dol­lista niin kau­an kuin olemme ”vieraantuneet ja mieleltä[mme] hänen viha­mie­hi­änsä pahoissa teoissa[mme]”. (Kol. 1:21) Niin kauan kuin synti py­syi pois ottamatta, tekin olitte ”kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympäri­­­leikkaamattomuuteen”, kuten Paavali kirjoitti kolossalaisille (Kol. 1:21, 2:13), osa turmeltunutta ja kado­tettua ihmiskuntaa, ennen kuin Kristus löysi teidät: pyhässä kas­tees­sa, tai kun palasitte uskoon myö­hem­min. Kiitos Jumalalle, että hän on ilmoittanut evankeliumin pelas­tavan viisauden meille! Se on tie­toa, jota maailmalla ei ole eikä voikaan olla, ellei Jumala sitä ilmoita – siksi Paavali nimittää sitä Jumalan salaisuudeksi – tietoa Jumalan armon tutkimattomista rik­kauksista Kristuksessa.

    II.

    Jumalan luomaton Sana, Jeesus, omaksui luodun ihmisyyden elääkseen ja kuollakseen puo­les­tamme. ”Hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti”. (Kol. 2:9) Hän ei luopunut jumaluu­des­taan, mutta kätki sen niin, että saattoi elää puolestamme ihmiselämän kaikkine vaivoineen meidän pelastamiseksemme. Kirkkoisä Augusti­nus kir­joit­ti: ”Tämä jumalien Jumala – – tuli nälkäiseksi ja ruokki­maan, hän tuli janoiseksi ja antamaan juotavaa; hän tuli kuolevai­suu­teen pue­tuksi ja pukeakseen kuolemattomuuteen, hän tuli köyhäksi teh­däk­seen rikkaaksi. Hän ei menettänyt rikkauk­si­aan ottaessaan itsel­leen meidän köyhyytemme, sillä ’hänessä ovat kaik­­ki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä.’”1

    Pyhällä elämällään Kristus hyvitti pahat tekomme. Viattomalla kuo­le­mallaan hän otti pois syntiemme rangaistuksen. ”Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen.” (Kol. 1:14) Jeesuksen kautta Juma­la sovitti itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa. (Kol. 1:20) ”Teidätkin – – hän nyt on sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta”. (Kol. 1:21–22) Hänen ristinsä veren kautta Jumala teki kanssamme rauhan. (Kol. 1:20)

    Kasteessa olemme tulleet osallisiksi tästä Kristuksen sovitus­kuole­masta. Siinä meille jo lahjoitettiin kaikki hengelliset aarteet, kun mei­dät liitettiin Kristukseen. Hengellinen tyh­jyytemme on täytetty hänen rikkaudellaan. (Kol. 2:10) Lihan ruumis on riisuttu pois, kun meidät kasteessa haudattiin ja herä­tettiin yhdessä hänen kanssaan uskon kaut­ta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti Jee­suksen kuolleis­ta. Juma­la teki yhdessä Jeesuksen kans­­sa eläviksi meidät, jotka olim­me kuolleet rikoksiimme, antaen meille anteeksi kaikki synnit. Hän pyyh­ki pois lain syytökset, ”sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vas­tus­ta­jamme; sen hän otti meidän tiel­tämme pois ja naulitsi ristiin.” Kristus on saanut voiton kaikista pahan val­loista, jotka orjuuttavat ihmis­kuntaa tietämättömyydessä, ja nyt hän on vapauttanut meidät Jumalan lasten vapauteen. (Kol. 2:10–15)

    III.

    Tämän perusteella apostoli kehottaa tekstissämme kolossalaisia: Niinkuin te siis olette omak­sen­ne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä, juurtuneina häneen ja hänessä ra­ken­tuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitse­vuota­vainen. Puun juuret kaivautuvat syvälle maahan imeäkseen sieltä puhdasta vettä ja ravinteita. Tuuli ja myrs­kyt saavat sen juurtu­maan entistä tiukemmin maahan. Näin meidän­kin tulee juurtua Kris­tuk­seen: imeä kaikki hengellinen voima ja ravin­to hänestä ja tarttua yhä lujemmin häneen myrskyjen ja koe­tus­ten käydessä ylitse. Raken­nuk­sen lujuus seuraa sen perustasta. Kris­tuksen ja hänen sanansa pe­rus­talla uskomme voi kestää tur­val­li­sesti kaikki vastus­tuk­sen myrs­kyt. Lepäämme Kristuksen sydämellä ja hänen haavoissaan. Siksi kristityt eivät etsi uutta, mieltä kutkut­te­le­vaa oppia tai johtajia osoittamaan heille uutta tietä taivaaseen, vaan he pysyvät synnin ja armon opin perustalla, niin kuin heitä on opetet­tu. Jumalan ilmoitettu armotahto sellaisena kuin se on Raamatussa riittää kaikkiin tarpeisiimme.2 Kristus yksin on pelastava viisau­tem­me ja tiemme Jumalan yhteyteen.

    Paavali varoittaa kir­jees­sään kolossalaisia, ettei kukaan saisi pettää heitä suostutte­levilla puheilla. Harhaopettajat houkuttelivat kolossa­laisia pois Kris­tus-perustalta filosofialla. He pitäytyivät ”ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin” (Kol. 2:8): he veto­sivat siihen, mikä luonnostaan vetoaa ihmiseen. Heillä oli viisauden maine itse­valitun jumalanpalveluksen ja näennäisen nöyryyden täh­den ja koska he kurittivat ruumistaan noudattaen sääntöjä, jotka sa­noi­­vat: ”älä tartu, älä maista, älä koske”. (Kol. 2:20–23) Näin Paavali heitä kuvaa. Mutta ”mitään muuta viisautta ja jumaluutta ei ole kuin Kristuksen.”3 Harha, joka vie etsimään pelastusta ja totuutta muualta, vie pois kaiken totuuden lähteeltä, vaikka se vaikuttaisi miten hengel­li­seltä ja hurskaalta. Har­hoja vastaan Paavali asettaa kolossalaisten jär­jestyksen ja lujan us­kon. Oikea järjestys seura­kunnassa suojelee si­tä vierailta opeilta ja opettajilta. Uskossa lujana pysyminen varjelee kris­tittyjä vaihtamasta tosi viisautta siihen, millä on vain viisauden mai­ne. Sellaista on paljon ympärillämme sekä ulkoisessa kristi­kunnassa että maailmassa.

    Paavali kirjoitti, että hänellä on suuri kilvoittelu kolossalaisten puo­lesta, että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen. ”Paavali tah­too, että kaikkien Kolossan – – kristittyjen sydämet vah­vistuvat loh­du­tuksessa, unohtavat kaiken epäilyksen, epä­varmuu­den ja horju­mi­sen ja omistavat rohkeuden, joka voittaa kaiken viholli­suu­den ja vas­tus­tuksen.”4 Näin kaikkien pastorien kuuluu kilvoitella Kris­­­­tuksen Kirkon hyväksi. Toimittaessaan virkaansa he jakavat ja tekevät tunnetuksi Jumalan salaisuutta, Kristusta, julistaessaan evan­ke­liumia ja jakaessaan sakramentteja. Näin he kasvattavat seura­kun­taan­sa – ja itseään – ”omistamaan täyden ymmärryksen koko rik­kauden”: tunte­maan yhä syvemmin Jeesuksen ja Jumalan armon hä­nessä, luotta­maan häneen yhä lujem­min ja nauttimaan aina enem­män sitä rauhaa, joka heillä on Jumalan kanssa. Kaikki tämä meillä on jo omanamme Kristuksen pelastustyön ja pyhän kasteen kautta.

    Kristuksen tuntemisessa kasvamisen tulee tapahtua ”sydämet yhteen liittyneinä rakkaudessa”. Yhdessä Kristukseen liitettyinä meidän tu­lee vaalia yhteyttä ja rauhaa keskenämme. ”Rak­kau­tena vaikuttava usko” (kuten Paavali kirjoittaa Gal. 5:6) näkyy myös muuten kristit­tyjen elämässä: Kristuksessa vaeltaminen merkitsee vaeltamista siinä uudessa elämässä, jonka olemme saaneet kasteessa. ”Olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan.” (Kol. 3:9–10) Koska tunnemme armol­lisen Jumalan uskon kautta ja tiedämme, mikä hänen tahtonsa on, voim­me vaeltaa sen mukaan. Paavali kehottaa siis kolossalaisia: ”Kuo­lettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden täh­den tulee Jumalan viha, ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elit­te. Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. Älkää puhuko valhetta toi­sis­tanne”. (Kol. 3:5–9)

    Kristukseen kastettuina päämäärämme on ikuinen kirkkaus. ”Te olet­te kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kans­sa Ju­ma­lassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hä­nen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.” (Kol. 3:3–4) Paavali kirjoitti: ”Nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täy­delli­sesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.” (1 Kor. 13:12) Silloin tunnemme pelastuksen salaisuuden ja Jumalan armon täydellisesti ja saamme katsella Kristusta iankaikkisesti ”kasvoista kasvoihin”.

    1 Augustinus, Ep. in Ps., L, 19. Käännetty Philip Schaffin engl. käännöksen pohjalta.

    2 Paul Kretzmann, Popular Commentary, kohdan Kol. 2:1–5 selitys.

    3 Markku Särelä, Kolossan seurakunta, s. 33.

    4 Paul Kretzmann, Popular Commentary, kohdan Kol. 2:1–5 selitys.

  • Tunnette heidät heidän hedelmistään

    Kahdekstantena sunnuntaina Pyhän Kolmiykseyden päivästä, I vuosikerran evankeliumiteksti

    Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.  Matt. 7:15-21

    Jeesuksen sanat tähdentävät sitä, miten tärkeä meidän on ottaa hänen sanansa vastaan uskolla. Silloin myös pyrimme tekemään taivaallisen Isämme tahdon. Heti tämänpäiväisen tekstimme jälkeen Matteuksen evankeliumissa seuraa vertaus kalliolle ja hiekalle rakennetuista taloista. Jeesus opettaa, että pelkkä ulkoinen hurskaus ei pelasta ihmistä. "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon." (j. 21) Ollakseen Jumalalle kelvollinen ihmisen täytyy olla hyvä puu, joka tekee hyvää hedelmää. Koska emme luonnostamme ole tällaisia, pelastumme yksin Jumalan armon kautta Kristuksessa. Hänessä tulemme hyviksi puiksi, kun uskomme ilosanoman Jeesuksen valmistamasta pelastuksesta. Hyvät teot ovat merkkinä sydämessä olevasta uskosta. Jumala haluaa meidän olevan sellaisia, jotka ottavat hänen pelastavan sanansa vastaan ja tekevät hänen tahtonsa mukaan.

    Väärät profeetat

    Väärät profeetat, joista Jeesus varoittaa, eivät tee näin. Väärä profeetta on sellainen, joka ei hoida julistajan tehtäväänsä Jumalan tahtomalla tavalla: Väärä profeetta julistaa valetta jumalallisena totuutena. Hän vääristää Jumalan sanan. Juuri tämä on väärän profeetan paha hedelmä, josta seuraa monenlaista pahaa kristilliselle Kirkolle. Kirkko elää Jumalan sanasta: Sen kautta hän on ilmoittanut meille pelastavan armonsa. Jumalan sanassa meille tuodaan Jeesus Kristus, joka on kuollut kaikkien syntisten puolesta ja pelastaa jokaisen, joka turvautuu häneen. Tämä sana, jossa armo tuodaan meille, ovat pyhän Raamatun kirjoitukset. Ne ilmoittavat meille kaiken, mitä kristilliseen elämään tarvitaan. Niiden varaan rakentuu yksityisen ihmisen pelastus ja seurakunnan elämä. Siksi väärät profeetat, jotka vääristävät opetuksessaan Jumalan sanaa, ovat kuin susia. He raatelevat lampaita eli vahingoittavat hengellisesti Jeesukseen uskovia. He hajottavat Kristuksen Kirkkoa. Tämän vuoksi uskovilla on velvollisuus kavahtaa heitä. Tämä tarkoittaa, että heidän väärän opetuksensa alaisuuteen ei saa jäädä. Jos pastori itsepintaisesti opettaa väärin, vaikka hänelle selkeästi osoitetaan Raamatusta hänen erehdyksensä, hänet on erotettava virastaan. Jos väärä oppi on pysyvästi vallannut kokonaisen seurakunnan tai kirkkokunnan, ei uskova saa jäädä sen yhteyteen.

    Väärät profeetat saattavat vaikuttaa hyvin hurskailta. He tulevat lammasten vaatteissa. Heillä voi olla runsaasti esiintymistaitoa, paljon seuraajia ja korkeaa oppineisuutta. Heidän toimintansa huonoja seurauksia voi aluksi olla lähes mahdotonta havaita inhimillisesti. On kuitenkin varma asia, että Jumalan sanan, Kirkon perustuksen, vääristeleminen tuottaa aina vahinkoa Kristuksen Kirkolle. Ne, jotka tietoisesti ja katumatta tahallaan vääristävät Jumalan sanan totuutta, jonka tietävät oikeaksi, eivät ole Jeesuksen omia, vaikka puhuisivatkin paljon hänestä. "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon." (j. 21) Heidän paha hedelmänsä osoittaa, että puu on mätä ja pois hakattava. Pahat teot ovat merkkinä Jumalasta pois kääntyneestä sydämestä, joka ansaitsee tuomion.

    Huono puu ja pahat hedelmät

    Sama sääntö soveltuu kaikkiin ihmisiin. Puu tunnetaan hedelmistään. "Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää, ja paha tuo pahastansa esiin pahaa; sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu." (Luuk. 6:45) Tässä kohden Jumalan sana tukkii suun meiltä kaikilta. Vaikka emme olisikaan vääriä profeettoja, tämä Jeesuksen sana iskee meihin kaikkiin. Jokainen meistä tekee pahaa. Luonnostaan nimittäin jokainen ihminen on huono puu, joka tekee pahoja hedelmiä. Jumala on istuttanut meidät: hän on luonut meidät ja antanut meille elämän. Hän on kastellut ja hoitanut istutustaan: hän on johdattanut meitä ja antanut meille kaikkea hyvää. Kaikki, mitä meillä on, on Jumalan meille antamaa lahjaa. Jumala on hyvä puutarhuri. Siksi hänellä on myös oikeus odottaa meiltä hyvää hedelmää: Jumala on antanut meille lakinsa, joka ilmaisee hänen pyhän, hyvän tahtonsa meidän elämässämme. Lakia noudattamalla pysyisimme Jumalalle otollisina, pyhinä ja puhtaina. Jumala haluaa luoduiltaan oikeaa elämää kiitollisena vastauksena hänen hyvyyteensä. Meillä on velvollisuus elää, niin kuin hän meiltä odottaa. Täydellisen rakkauden vaatimus on kirjoitettu ihmisen sydämeen jo luomisessa. Omatuntomme todistaa, että emme saisi tehdä mitään pahaa.

    Jumalan hoivasta ja huolenpidosta huolimatta emme kuitenkaan osoita rakkautta häntä ja lähimmäistämme kohtaan, vaan etsimme omaa etuamme. Mätä ei ole vain yksittäisissä hedelmissä. Synti ei ole vain yksittäisiä tekoja, vaan se läpäisee koko ihmisen. ”Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä”, (j.18) Jeesus sanoo tekstissämme. Jos teemme pahaa, se merkitsee sitä, että olemme koko olemustamme myöten syntisiä. Sydämessä oleva perisynnin tauti näkyy sitten myös hedelminä, pahoina tekoina. Synnillä on rangaistuksensa. Jumalan pyhä oikeudenmukaisuus vaatii hirveästä rikkomuksesta hirveän rangaistuksen. Synti ei ole koskaan pikkujuttu, koska se on kokonaisvaltaista kääntymistä pois Jumalasta. Se on rikos kaikkea hyvää ja pyhää vastaan ja ansaitsee siksi äärimmäisen rangaistuksen, iankaikkisen kadotuksen.

    Paha puu ei voi päättää ruveta hyväksi. Mätä ydin ei voi tuottaa tervettä hedelmää. Emme kerta kaikkiaan voi lakata olemasta syntisiä oman tahtomme, tunteidemme ja tekojemme varassa.

    Kristus pelastaa ja tekee ihmisen Jumalalle kelpaavaksi

    Kristuksessa voimme kuitenkin pelastua. Hän oli hyvä puu, joka teki hyvää hedelmää. Jeesus noudatti kaikissa asioissa Jumalan tahtoa: Hän rakasti täydellisesti ja teki pelkkää hyvää. Meidän sijastamme hän oli Jumalan lain alainen. Kristuksessa Jumala itse alistui noudattamaan ihmisille antamaansa lakia täyttääkseen sen meidän puolestamme – niin paljon hän rakasti meitä. Jeesuksen laintäyttämys luetaan meidän hyväksemme. Jeesus oli puolestamme sellainen, kuin Jumala edellyttää meidän olevan. Me emme tehneet sitä hedelmää, jota Jumala istutuksiltaan odotti, mutta Kristus teki sen meidän puolestamme. Kun uskomme häneen, Jumala lukee tämän Jeesuksen ansion meidän omaksemme, niin että hän näkee meidät syntiset Kristuksessa täysin synnittöminä ja pyhinä, kaikessa tahtonsa mukaisina.

    Meidän puolestamme Kristus myös, vertauksemme sanoin, hakattiin pois ja heitettiin tuleen. Hän kärsi ristillä kadotuksen tuskan vapauttaakseen meidät siitä. Jumala kävi läpi helvetin pelastaakseen meidät. Tällaista rakkautta ei ole kukaan muu koskaan osoittanut. Jumala rakastaa jokaista luomaansa ihmistä niin, että oli valmis kuolemaan juuri hänenkin puolestaan. Kristus otti päällensä meidän syntimme ja tuli meidän sijaiseksemme. Hänessä Jumala rankaisi kaikkea syntiä. Näin Jumalan pyhän lain vaatima tuomio on kärsitty ja syntien anteeksiantamus kerta kaikkiaan hankittu. Jokaisen synnit Kristus kantoi ristille. Jokaisen synnit saivat rangaistuksensa. Jokaisen synnit sovitettiin. Taivas on kaikille ihmisille auki ja jokainen saa käydä avoimesta ovesta sisään paratiisiin. Kristus on ansainnut meille vanhurskauden, jonka suojassa saamme lähestyä Jumalaa. Hän on peittänyt meidän syntimme täydellisellä elämällään ja kaikki synnit sovittaneella kuolemallaan. Jokainen, joka tarttuu tähän vanhurskauteen uskolla, saa sen omakseen. Jumala lukee uskovan vanhurskaaksi Kristuksen täytetyn työn tähden, vaikka hän olisi itsessään millainen syntinen. Epäuskoinen hylkää Jumalan armon lahjan. Usko siis rohkeasti, että Kristus on sovittanut kaikki syntisi. Heikkokin usko pelastaa, koska se omistaa koko Kristuksen, sinunkin puolestasi kärsineen ja kuolleen. Jumala lukee hänen pyhyytensä sinun hyväksesi. Jumalan silmissä et ole enää huono puu, joka tekee pahaa hedelmää, vaan hän katsoo sinua Kristuksessa kuin omaa rakasta lastaan. Saat uskoa, että Jeesus on pelastanut sinutkin ja luvannut sinullekin iankaikkisen elämän.

    Jumala tahtoo meidät kaikki kerran luokseen taivaaseen. Siellä hän puhdistaa meidät kaikesta synnistä ja me tulemme sellaisiksi, kuin hän tarkoitti meidän olevan. Siellä me olemme Jumalan virheetön puutarha, joka on juuri sellainen, kuin hän tarkoitti, ja kauniimpi, kuin osaamme edes kuvitella. Kuinka Jumala rakastaakaan meitä!

    Hyvät hedelmät

    Oikeasta uskosta seuraa oikeaa elämää. Ihminen ei voi puristaa itsestään väkisin esiin hyvää. Itsessään syntisellä ihmisellä ei ole voimaa siihen. Mutta kun uskomme sydämestämme Vapahtajaamme Jeesukseen, Jumala itse vaikuttaa meissä. Hän lukee meidät pyhiksi edessään Kristuksen tähden. Hänen Pyhä Henkensä asuu meissä niin, että alamme tehdä hyviä tekoja. Jumalan armo alkaa kantaa hedelmää elämässämme siten, että Pyhä Henki saa meissä aikaan oikeaa, tahtonsa mukaista elämää. Tätä sanotaan Hengen hedelmäksi, koska Jumalan Pyhä Henki on se, joka saa muutoksen meissä aikaan. ”Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.”, kirjoittaa apostoli Paavali (Gal. 5:22) Jumalan silmissä hyviä tekoja ovat kaikki Jumalan Kymmenen käskyn mukaiset teot, kun ne tehdään uskossa Vapahtajaan.

    Hyvät teot ovat seurausta uskosta ja merkki siitä, että olemme Kristuksessa. Tätä Jeesus tarkoittaa kun hän sanoo, että taivasten valtakuntaan pääsee se, joka tekee hänen taivaallisen Isänsä tahdon. Jumalan tahdon noudattaminen ei pelasta meitä, mutta se on merkkinä sydämessä olevasta pelastavasta uskosta. Samaa tarkoittavat myös sellaiset Raamatun kohdat, joissa sanotaan viimeisen tuomion tulevan tekojen mukaan. Usko pelastaa, ja uskovat ovat niitä, jotka tekevät hyviä tekoja. Meidän kuitenkaan ei pidä katsoa tekojamme, kun mietimme pelastustamme, vaan suunnata katseemme yksin Kristukseen. Emme saa luottaa omiin tekoihimme hitustakaan, sillä silloin emme turvaisi Kristukseen vaan itseemme. Teot tai niiden puute eivät ihmistä pelasta, vaan yksin se, että Jumala uskon kautta lukee hänet pyhäksi Kristuksessa. Kun omat tekomme näyttävät kovin puutteellisilta ja vähäisiltä, paetkaamme Vapahtajamme turviin. Kun meillä on todellinen usko, myös teot seuraavat, vaikka ne meistä itsestämme näyttäisivät kuinka vähäisiltä tahansa. Pelastuksemme lepää kuitenkin yksin Kristuksen täytetyn työn varassa, jonka usko omistaa.

    Tämä ei tarkoita, että uskova saisi heittäytyä toimettomaksi ja elää miten haluaa. Päinvastoin, meidän on jatkuvasti yhä voimakkaammin vastustettava meissä edelleen asuvaa syntiä. Taisteluun meitä motivoi taivaallisen Isämme ääretön rakkaus. Hän antaa meille voimaa. Kun taistelumme on heikkoa ja lankeamme, hänen muuttumaton armonsa on lohdutuksemme. Isän rakkaus ja armo kantaa meitä läpi uskonelämämme ja maallisen taipaleemme kaikkien kiusausten ja koettelemusten. Kaikessa hädässämme saamme aina paeta Jumalan turviin. Hän on luvannut varjella kaiken uskoviensa parhaaksi. Hän antaa anteeksi kaiken heikkoutemme, kun turvaamme katumuksessa ja uskossa Kristukseen. Jumalan sana on se kallioperusta, jolle elämän rakennus on turvallista pystyttää. Kun elämme Jumalan armon sanasta, olemme varmasti Kristuksessa Jumalalle otollisia. Näin Jumala on sanassaan luvannut, eikä hän ole voinut valehdella. Jää siis Jumalan armon turviin, ja kutsu toisiakin Jumalan sanan äärelle sitä kohtaamaan.

     Vesa Hautala 25.7.2010

  • Usko kohdistuu näkymättömiin, mutta näkyy pyhissä

    Pastori Vesa Hautalan saarna 22.1.2016

  • Uskollinen ja ymmärtäväinen huoneenhaltija

    Pastori Vesa Hautalan saarna Orivedellä 13.8.2017

  • Uskollisen Jumalan sanan kuulemisen tärkeys ja siunaus

    Teol. yo. Vesa Hautalan oppitunti Talvileirillä 2012 Siitamajalla

  • Uuteen vuoteen Jeesuksen nimessä

    Pastori Vesa Hautalan saarna lasten ja nuorten joululeirin päätösjumalanpalveluksessa 31.12.2017 Orivedellä

  • Vanhurskauttaminen ja hyvät teot

    Teol. yo Vesa Hautalan raamattutunti Raamattuleirillä 9.7.2011
    Leirin teemana "Kristus meidän vanhurskautemme"

  • Varma pelastus (Saarna, Joh. 6:37-40)

    Teol. kand. Vesa Hautalan saarna 18.11.2012 Tampereella

  • Vertaus viikunapuusta

    Vikaari Vesa Hautalan iltahartaus Raamattuleirillä 2014 Siitamajalla

  • Viimeinen profeetta

    Pastori Vesa Hautalan saarna 26.6.2016 Siitamajalla

  • Yhdessä eteenpäin Herran työssä

    Pastori Vesa Hautalan päätöshartaus STLK:n kirkkokunnankokouksessa Helsingissä 27.5.2017

  • Yksin armosta, yksin uskon kautta

    Pastori Vesa Hautalan oppitunti raamattuleirillä 7.7.2017

  • Yksin sanasta

    Teol. yo Vesa Hautalan aamuhartaus Raamattuleirillä 7.7.2011
    Leirin teemana "Kristus meidän vanhurskautemme"

  • Yleinen esirukous ja kehotus hyviin tekoihin

    Teol. yo Vesa Hautalan oppitunti Raamattuleirillä 2012
    Teema Jumalanpalvelus

  • Ylösnousemuksen merkitys

    Pastori Vesa Hautalan esitys Pääsiäistapahtumassa 23.3.2016 Tampereella

  • Ylpeys ja nöyryys (Saarna, Luuk. 18:9-14)

    Teol. kand. Vesa Hautalan saarna 10.8.2013 Hämeenlinnassa

  • Ymmärrä, mitä saat!

    Teol. kand. Vesa Hautalan rippisaarna Raamattuleirin 2013 päätösjumalanpalveluksessa Siitamajalla